keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Vasta yksi "onnistunut" päivä

Kusin sen sopimuksen maanantaina. Menin kauppaan, hain ruokaa ja ahmin kunnolla. Ohjaajat vaan vittuili mulle kaikesta sen jälkeen. Ne mainitsi myös laitoksesta ulos potkimisen. Nyt pelkään sitä koko ajan. En halua kotiin. En kestä siellä. Mun pitäis puhua siitä Myrskyn kanssa. Se sanoo suoraan, että voidaanko mut potkia pihalle. Se tulee huomenna, mutta huominen on täynnä kiirettä meillä molemmilla. Pakko ehtii puhumaan ees jossain kohtaa. Mua vaivaa tää asia liikaa. Mutta tosiaan siis sopimusta on yksi onnistunut päivä takana. 29 jäljellä.

Viimiset pari päivää kaikilla ohjaajilla on ollut kiire/stressi ja se stressaa myös mua. Kenelläkään ei oo ollut aikaa jutella ja mulle kertyy asiat mieleen. Oon tunnevihkoon osan kirjottanut, mutta kukaan ei oo ehtinyt lukee niitä. Siks mä toivon, että mulla ja Myrskyllä olis aikaa huomenna. Kuinka paljon asioita mä jaksan kannatella?

Tänään mun on pakko mennä kouluun. Mulla on kuuntelutesti enkusta. Mä oon ihan hyvä enkussa niin toi ei stressaa. Kaikki uus kielioppi stressaa kylläkin. Ja sanat. En oo pystynyt keskittyy koulutehtäviin. Pitäis tehdä suurin osa itsenäisesti, mutta mä en vaan pysty. Istun korkeintaan viis minuuttia kirjan kanssa, totean etten osaa tehdä niitä ja heitän kirjan pois. Tääkin kurssi vaatii multa liikaa. Koulu ei oo mun juttu. Se oli joskus, mutta ei enää. Pää on hajonnut tässä välissä. Pitäis koulustakin puhua Myrskyn kanssa. Täytyis keksiä joku keino, millä pääsen nyt tästä kurssista ees läpi.

Me ollaan Myrskyn kanssa mietitty kahta juttua: 1. Seuraavassa palaverissa laitoksella voidaan jutella sossun kanssa, että jos saisin olla vegaani. Mun täytyy sossulle perustella se hyvin, ettei se voi kieltää multa sitä toisin kuin aina lääkärit kieltää. Myrsky nägee vegaanisuudessa pelkkää hyvää ja niin näen minäkin. Myrsky sano, että se on mun puolellani tässä asiassa. 2. Palaverissa myöskin puhutaan, kun haluaisin lopettaa toiminnallisen avohoidon ryhmät, koska niissä ei oo ikinä mitään kivaa. Menin niihin ryhmiin sillon joskus vaan kun sossu pakotti. Me koitetaan nyt ehdottaa sossulle, että jos siihen tilalle tulis jotain muuta tekemistä. Mulla on yks idea jo mielessä, mutta kerron siitä sitten kun se on varmempaa.

Tuntuu, että tää postaus hyppii asiasta toiseen. Hups...

Ainiin, huomenna meen entiseen laitokseen käymään yhden projektin päätösjuhlaan ja siellä pitäis olla Hopeasydän töissä. En oo nähnyt sitä pitkään aikaan. Mä oon jo onnistunut hiukan irrottamaan kiintymystäni siihen. En tiiä onko se hyvä vai paha juttu. Kuitenkin ootan, että päästään vaihtaa kuulumiset. Huomenna mulla on muutakin kaikkea (liikaa) ja se vähän stressaa. Plus se Myrskyn kaa jutteleminen pitäs tunkee johonkin. Huoh...

Viikonloppuna pitäis onneks olla rentoa. Mennään varmaan Pipsan kanssa treenaa sirkustemppuja. En muista oonko maininnut täällä, mutta alotin sirkuksen Pipsan kanssa. Se on joku aikuisten alkeisryhmä. En oikeesti muista, että oonko sanonut tän joskus aiemminkin. Ihan sama, nyt ainakin tiiätte. Mutta se on ihan kivaa ja se ryhmä on kiva. En mä kyllä mitään vielä osaa, mutta ei se haittaa. Kai...

2 kommenttia:

  1. Ei haittaa koska mäkään en osaa. Ja kukaan ei opi ellei treenaa. Ja siks me mennää pitäö hauskaa ja treenaa. :)

    VastaaPoista
  2. Sun kannattaa ehkä jutella lääkärille myös esim noista sun epäterveistä ihmissuhteista. Ei ehkä oo ihan tervettä olla noin kiintynyt johonkin yhteen ohjaajaan. Kannattais ymmärtää että sillä on monta muutakin nuorta huplehdittavana, etkä voi omia sitä kokonaan itsellesi. Sama toistuu sun vanhaa laitosta koskevissa teksteissä. Sun pitää oppia pärjäämään myös ilman sitä yhtä tiettyä ihmistä. Toisiin ihmisiin saa tottakai tukeutua, mutta ei oo tervettä laittaa koko elämäänsä suunnilleen yhden ihmisen harteille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.