Viime postauksesta on reilu viikko, eikä ainakaan oo parempaan mennyt. Masennus on pahentunut koko ajan valitettavasti. Viime keskiviikosta lähtien on mennyt varsinkin huonommin. Sillon oli ystävänpäivä ja mä en oikein tykkää siitä päivästä. Ei mun ystävissä oo mitän vikaa todellakaan, mutta mulla on huonoja muistoja ystävänpäivistä enkä jaksa kattella parisuhdepostaustulvaa somessa koko päivää. Multa kun puuttuu se prinssi vieläkin.
Torstai oli myös aika rankka päivä, koska penkkarit. Mun ikäluokan penkkarit. Jos olisin mieleltäni ollut terve, mä olisin ollut siellä rekkalavalla heittelemässä karkkia. Aina kakarana ajattelin, että tuolla mäkin joskus heittelen namuja, mutta kuinkas kävikään. Muut kirjottaa ylioppilaaks ja mulla on peruskoulun päättötodistus ja elän kelan tuilla.
Perjantain Wanhat hiero suolaa haavoihin. Viime vuonna wanhat oli kuitenkin pahemmat, koska sillon tanssi mun ikäluokka, mutta kyllä tää nytkin kirveli. Prinsessapäivä jota mulla ei tuu koskaan olemaan.
Noitten päivien jälkeen en oo paljoakaan noussut sängynpohjalta. Piti siivota ja tehdä sitä sun tätä, mutta mä koomaan sen sijaan. Aivot pyörii lujaa ympäriinsä, mutta fyysisesti oon poikki. En oo edes nukkunut yhtä hyvin kuin ennen ja väsymys ei auta tätä kyllä ollenkaan. Mä oon jotenkin tosi toivoton tulevaisuuden suhteen enkä jaksa uskoa parempaan. Arkielämä on tällä hetkellä erittäin rankkaa ja harmaata ja tällälailla se tulee olemaan vielä ainakin pari kuukautta ennen mitään elämänmuutosvaihtoehtoja. Toimintakyky on pohjalukemissa ja keskittymiskyky sitäkin matalampana. Nypin myös päänahkaani enemmän kuin tavallisesti, kiitos nousseen masennustoivottomuuden. Enkä edes huomaa, jos alan nyppimään. En nauti. Mulle on myös tullut pään ja niskan pakkoliikkeitä tai jotain tic-oireitten tyyppisiä juttuja, jossa vaan taivutan päätäni nopeesti taakse ja jännitän niskalihaksia. Se näyttää erittäin tyhmältä, mutta en voi sille mitään. Oon huomannut, että jos mua vituttaa erityisen paljon, niin noita pakkoliikkeitä tulee enemmän. Kukaan asumisyksikön hoitajista ei oo vielä kommentoinut mun niskapäävammailuja, mutta mun varmaan kannattais kertoa niille, että liikkeet häirittee mua. En mä kyllä tiedä, että voiko tälle asialle tehdä kukaan mitään.
Onneks sentään huomenna on terapia.