Mä kadotin kontrollin

Mä oon taas alkanut ahmimaan. Mä en voi sille mitään. Eilenkin vedin melkein 400g irtokarkkeja. A istui mun vieressä kun mä itkin ja vetelin sitä karkkia sisuksiin. Tänään vedin päivällisellä enemmän kuin kukaan muu. Mä inhoon tätä. Mä haluun kontrollin takasin. Miksen mä voi olla taas se tyttö, joka söi 250 kaloria päivässä. Paino nousee varmaan taivaisiin. Pelottaa seuraava punnitus.

Huomenna on hoitokokous, jossa päätetään mun tulevaisuudesta kuntoutumisyksikössä. Pelkään, että joudun osastolle, koska oon viillellyt. Huomenna näkee. Panikoin siihen asti...

Don't fuck up your pretty arms

Mä viiltelin ekan kerran kun olin 12. Olin vakavasti masentunut ja olin kuullut viiltelystä. Halusin koittaa auttaisiko se todella. Tein pienen naarmun puukolla vasempaan ranteeseeni. Se sattui enkä tehnyt enempää moneen vuoteen. Kukaan ei huomannut tätä jälkeä eikä siitä jäänyt arpea. Viiltely ei ollut mun ahdistuskeino silloin.

14-vuotiaana viiltelin toisen kerran. Olin masentunut ja minulla oli bulimian oireita. Kerran erään ahmimisen jälkeen tartuin taas puukkoon ja viilsin käteeni. Se tuntui sopivalta rangaistuskeinolta. Jäin nopeasti koukkuun viiltelyyn. En pystynyt lopettamaan ahmimista, joten en myöskään lopettanut viiltelemistä. Viiltelin melkein aina syömisen jälkeen rangaistakseni itseäni.

Osastolle joutuessani olin pahassa viiltelykoukussa. Salakuljetin teriä osastolle ja myös varastin neuloja. Osastolla koitin tappaa itseäni viiltämällä ranteet auki useamman kerran. Lopulta kaikki teräni löydettiin. Siirryin itseni raapimiseen ja hakkasin päätäni seinään.

Osastojaksin lopussa en vahingoittanut itseäni juuri ollenkaan. Se oli yksi poispääsyehdoista. Kuitenkin kotiin/kuntoutumisyksikköön päästyäni viiltely karkasi käsistä. Aloin myös ahmimaan taas ja rankaisin siitä itseäni viiltelemällä. Nyt en osaa lopettaa.

Mulla on arpia käsissä, jaloissa ja mahassa. Mä oon ollut tikattavana useemman kerran. Mulla on elinikäisiä arpia ympäri kehoa. Mä en toivo tällästä kenellekkään. Mä koitan lopettaa, mutta mä en vaan osaa. Tälläkin kotilomalla oon viillellyt jo 11 kertaa.

Olkaa te vahvempia. Älkää pilatko kauniita käsiänne.

Mä haluan paeta kauas pois

Kuvittele.
Heräät, mutta haluat vain nukahtaa uudestaan.
Ensimmäinen asia jonka kuulet, on hyökkävä vihan ääni. Se latistaa sinut lattiantasolle.
Syöt aamiaista. Aina vihan äänen mielestä liikaa, liian vähän tai väärää ruokaa.
Menet kouluun ja aherrat, jotta viha voisi olla edes hetken hiljaa.
Tulet kotiin. Et saa rauhaa hetkeäkään. Viha pakottaa sinut töihin.
Katsot kuinka muut pitävät hauskaa. Heillä ei ole vihaa niskassa.
Menet nukkumaan, mutta et saa unta. Ajattelet liikaa vihaa. Sinä pelkäät vihaa. Viha näkee pelkosi, joten pidät maskia päällä. Yöllä saat ottaa maskin pois hetkeksi. Viha ei näe sinua. Saat hetken ajan vain olla ja romahtaa.
Ja aamulla koet kaiken uudestaan.
Koitat paeta vihaa, mutta ihmiset lukitsevat sinut vihan luokse.
Olet lopen uupunut vihaan, mutta sinulla ei ole mahdollisuuksia sitä vastaan. Ei mahdollisuuksia ilman ihmettä.

Mun vihan ääni kuuluu mun vanhempien suusta.
Ja mä haluan pois niiden läheltä...

Taas kotilomilla

Tänään menin kotilomille, koska kuntoutumisyksikkö on pääsiäisen sulussa. Olen ollut kotona vasta viisi tuntia ja jo on tullut viilleltyä. A tulee pettymään. Koitan kuitenkin muut asiat, mitkä viime lomalla meni pieleen, hoitaa mallikkaasti. Mä en vaan kestä olla täällä kotona. Haluun oman asunnon. Kukaan ei kuitenkaan suostu siihen ennen kuin täytän 18.

Edelliset päivät yksikössäkään ei ole mennyt hyvin. Viiltelin sielläkin. Ruokailut ahdistaa enemmän. Paino ei laske millään vaikka syön noin 1000 kaloria päivässä. Ei se kyllä nousekkaan. Haluan painon laskevan vähän. Jos paino laskee liikaa, olen heti taas osastolla. Siksi haluan painon laskevan vaan vähän nyt.

Eilen olin aivan maassa ja masentunut. Kuitenkin A veti minut ylös sängystä ja pyöräilimme lumituiskussa läheiseen metsään juoksemaan mäkiä. Se antoi muuta ajateltavaa. Fyysinen kipu peitti henkisen ja parempi keino kuin viiltely. Suosittelen koittamaan. Kiitos myös A:lle, joka jaksoi lähteä mun kanssa♡! A oli muutenkin eilen mun tukena kun "romahdin" ensimmäistä kertaa kuntoutumisyksikössä. Romahduksen syynä oli pelko kotilomista. Koitan jotenkin nyt kärsiä nämä kotilomat läpi ja maanantaina takaisin kuntoutumisyksikköön.

Masentaa

On paha olla. Paino ei laske millään. Ruoka ahdistaa. Muutokset ahdistaa. Kaikki ahdistaa. Haluaisin vaan viillellä. En voi mennä pyytämään ketiapiinia. En uskalla. Mä oon huono. En mä ansaitse elämää. Mä haluun antaa mun elämän jollekkin toiselle. Oon laiska. En jaksa liikkua. Haluun vaan sen terän ja viiltää syvälle. Ketään ei varmaan kiinnosta mun paha olo. Mä vaan esitän noille, etten joudu osastolle. Mä en jaksa enää kauaa.

Ravitsemusterapiaa

Olin tänään tapaamassa ravitsemusterapeuttia. Käynti oli mun mielestä turha niin kuin aina. Se valitti mulle, että kuinka pitäisi joustaa enemmän. Mä joustan ihan tarpeeks. Se haluais, että mää söisin herkkuja. Se varmaan luulee, että mä haluan parantua.

Huomenna on yhteinen tapaaminen mun vanhempien ja omahoitajan (A) kanssa. Vähän jännittää. Yleensä vanhempien kanssa ei mee hyvin.

Tänään olen syönyt jotain 900 kaloria. Vielä iltapala jäljellä. Liikuttua ei ole tullut, mutta koitan jos saan pyörän alhaalta ja pääsisin lenkille sen kanssa. Huomenna EHKÄ punnitus. En tiedä. Näkee sitten huomenna.

Kotilomilla

Olen nyt viikonloppulomalla kotona. Kuntoutumisyksikköön on paluu maanantaiaamuna. Maanantaina on myös ravitsemusterapeuttikäynti, jota odotan kauhulla. Meillä kemiat ei oikeen kohtaa. Kuntoutumisyksikön hoitaja tulee mukaan käynnille.

Mitä mun viikonloppuun on kuulunut? Ei hirveesti mitään erityistä. Pyöräilemässä olen käynyt ja tuli hieman kokkailtua. Syömiset on pysynyt kohtuudessa ja odotan jo seuraavaa punnitusta. Omaa vaakaa mulla ei vieläkään ole... Ei mulla oikeen ole muuta sanottavaa tähän. Hieman tynkä postaus tuli, mutta päätin nyt kuitenkin kertoa kuulumiset.

Ei näin

Leivottiin täällä kuntoutumisyksikössä yhden toisen nuoren kanssa tuulihattuja. Mä söin yhden välipalaksi. Morkkis tuli samantien. Teki mieli oksentaa, mutta sain sen just ja just pidettyy sisällä. Mä luulin, että mä olisin ottanut opikseni tästä, mutta sitten tuli päivällinen. Mä otin ihan liikaa kanaa ja riisiä. Ähky oli samantien. Se mun oli pakko oksentaa. Anteeksi... Mä inhoon oksentamista. Nyt sattuu kurkkuun ja ällöttää. Mäkin oon niin ällöttävä. Läskikasa. En oo tänään liikkunut ollenkaan. Olen laiska ja lihava. Huomenna sitten paremmin. Kai...

Tervetuloa kuntoutumisyksikköön!

Eli tänään siirryin kotoa kuntoutumisyksikköön. Aamulla oli sisäänkirjaus, jonka jälkeen laitoin huoneeni kuntoon. Sen verran sain tietää, että kolmen kuukauden jälkeinen jatkomahdollisuus on todennäköisempi kuin ennen oli. Se on hyvä asia. En tule "valmiiksi" kolmessa kuukaudessa, vaikka kuinka motivoitunut olisin.

En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen tästä paikasta. On outoa olla nyt täällä. Uudet tilanteet ovat minulle hankalia. Äsken kävin ulkona kävelemässä. Oli hyvä päästä täältä ja tyhjentää pää, vaikka se olikin vaikeaa keskustan melussa. Olen tottunut hiljaisempaan ympäristöön. Nuoret täällä on ihan kivoja ja hoitajatkin vaikuttaa ihan siedettäviltä.

Masennus on nostanut päätään hiukan. Pelottaa mihin se tulee johtamaan, mutta mä koitan pärjätä.

Edellisissä postauksissa toivottiin lemppari/inhokkiruokalistaa, joten tässä mun top 3 suosikit ja inhokit.

Suosikit
1.ranskikset
2.zerokola
3.kananugetit

Inhokit
1.sipuli
2.punajuuri
3.anjovis

Ei kovin terveelliset suosikit mulla :D. Ei ole tullut syötyä kyllä ranskiksia ja kananugetteja ikuisuuteen. Zerokolaa olen vetänyt sitten senkin edestä.

Kommentteihin saa laittaa postausideoita. Toteuttelen niitä sitten omaan tahtiin.

Miten minä syön ja liikun?

Tälläistä postausta ehdoteltiin edellisessä postauksessa. Huomio! En ole ammattilainen. Älä ota neuvoja tästä. Tiedän, etten ole terveellinen. Pitäkää kommentit asiallisina kiitos.

Elikkäs mulla on suuntaa antava ruokasuunnitelma, jossa on 1800 kaloria. Ollaan ravitsemusterapeutin kanssa sovittu, että saan kuitenkin syödä mitä tykkään. Yleensä pyrin syömään vähemmän kuin suunnitelmassa lukee, noin 1000-1500 kaloria. Näin syömällä näyttää siltä, että mä syön tarpeeks, vaikka oikeesti laihdun. Jos mulla olis 100% päätäntävalta mitä syön, niin söisin vain 250 kaloria päivässä. Tällä hetkellä olen vielä painonseurannassa, joten suuri painonpudotus johtaa luultavasti osastolle.

Mä koitan liikkua joka päivä edes vähän. Joskus mulla on kuitenkin kausia, että masennus painaa mut sängynpohjalle enkä saa tehtyä mitään. Tykkään käydä juoksu/kävelylenkillä, mutta inhoan salitreeniä.

Joku kyseli vinkkejä syömättömyyteen, mutta mulla ei oo mitään maailmaa mullistavia vinkkejä. Netistä löytyy sadan vinkin listoja, jos näkee hiukan vaivaa etsiä.

Painosta vielä senverran, että kävin aamulla vaa'alla ja olin laihtunut hiukan. Päivitin painon tuonne tavoitelistaan. Painan nyt vähemmän kuin koskaan ennen. Ihana tunne ♡

Mä pystyn tähän!

Kävin aamulla pienellä lenkillä. Poltin noin 180 kaloria. Muutenkin olen jumpannut huoneessani. Tänään on tullut syötyä noin 1000 kalorin edestä. Vielä iltapala jäljellä. Ihan hyvin huijattu, koska mun suunnitelmassani lukee 1800 kaloria.

Mä oon saanut eilisen jälkeen hirveesti motivaatiota liikkua enemmän. Kiitos siitä kuuluu laihdutuskaverilleni. Hänen näkemisensä autto mua ymmärtää, että mä haluan olla yhtä täydellinen kuin hän. Taidan tästä lähin kutsua häntä nimellä Salainen.

Sain myös motivaatiota eilen kun kokeiltiin farkkuja Salaisen kanssa. Mä mahduin Cubuksen xxs jegginsseihin ja Ginan 26 tuuman farkkuihin. Ennen mä käytin kokoja s ja 29 (!) tuuman farkkuja. Tavoite on mahtua 24 tuuman farkkuihin. Taidan lisätä sen tavoitteen tuonne tavoitesivulle.

Sivuista puheenollen lisäsin myös kuvia thinspiration sivulle.

Huomenna menen varmaan taas juoksemaan. Koitan myös huomenna päästä vaa'alle salaa. Tänään en päässyt, koska veljeni jäi kotiin. Se näkisi, että mitä mä teen.

Enää kaksi yötä kuntoutumisyksikköön. En malta odottaa sitä. Haluan jo tavata lääkärin ja kysyä vaaka-asiaa. Haluaisin myös pois painonseurannasta ja ravitsemusterapiasta, mutta ne tuskimpa käy.

Onko teillä jotain postausideoita? Videopostausta en aio tehdä, koska en ole valmis näyttämään rumaa läskiä naamaani, mutta muita ideoita saa heitellä vapaasti.

Kaupungilla

Tänään olin laihdutuskaverini kanssa kaupungilla ja urheilutalolla. Ostin yhden ihanan paidan, jonka aion ottaa myös kuntoutumisyksikköön. Oli ihana nähdä kaveriani. Juteltiin kaikista asioista. En malta odottaa, että näemme taas.

Kävimme myös uimahallilla punnitsemassa itsemme salaa. Huijasimme itsemme sisään ja kävimme nopeasti vaa'alla. Painoin ihan liikaa. Minulla oli vaatteet ja kengät päällä, joten se vaikutti lukemaan. Olin myös syönyt jo kolme ruokaa aamulla. Skippasin päivällisen kaupungilla. Sanon vain, että kävimme subwayssa. Oikeasti ostimme zerokolaa kaupasta.

Haluaisin jo oman vaakani takaisin. Onneksi tiistaina pääsen kysymään asiasta lääkäriltä ja siihen ei ole enää pitkä aika. Haluaisin kunnon aamupainolukemat enkä haluaisi enää veikkailla ruuan ja vaatteitten painoja. Ahdistaa kun en tiedä oikeeta painoa.

Muuten tämä päivä on mennyt ihan hyvin. En ole viillellyt ja vanhat haavat ovat hyvin parantumassa. Huomenna olisi tarkoitus käydä pienellä lenkillä. Toivottavasti huominenkin menisi yhtä hyvin kuin tämä päivä.

Miten sulla menee?

Kysymys jota kysytään liian usein. Kysymys johon mä en osaa vastata ikinä. Eilen oli osastolla jälkipolikliininen käynti ja tapasin toisen omahoitajista. Hän sanoi, että mä näytin hyvinvoivalta. Mä olin meikannut, saattoi vaikuttaa asiaan. Osastolla meikkasin harvoin. Juteltiin kaikenlaista. Kerroin hänelle, ettei mulla ollut mennyt ihan loistavasti. Osastolta ja ihmisistä eroahdistus on ollut kova. En kuitenkaan kertonut hänelle viiltelystäni. Pelkäsin, että joudun jäämään osastolle samantien. Sain häneltä osastolle jääneet piirustukseni sekä toisen omahoitajani piirtämän tsemppikuvan. Laitoin sen vaatekaapin oveen. Sovimme, että jos kuntoutumisyksikössä menee kaksi viikkoa hyvin niin molemmat omahoitajistani tulevat käymään. Sovittiin myös, että he saavat tulla juttelemaan, jos näkevät minut kaupungilla. Yleensä näin ei ole, koska vaitiolovelvollisuus.

Eilen kävin myös kaupungilla kummitätini kanssa. Höpöteltiin ja shoppailtiin. Ostin kaksi paitaa ja ihanan mekon newyorkerista. Laitan varmaan toisen paidoista huomenna päälle, kun näen laihdutuskaveriani. Menemme käymään urheilutalolla ja kaupungilla. En malta odottaa, että näen hänet. Viime kerrasta on liian kauan aikaa.

Mitä mulle kuuluu nyt tällä hetkellä? Vatsa on täynnä kermaista pastaa. Ahdistaa. Kirjoittaminen on ainoa asia, joka pitää minut poissa viiltelystä. Suihkuun pitäisi mennä. En jaksaisi. Haluaisin vaakani takaisin. En tiedä painoani. Sekin ahdistaa. Jotenkin mä koitan silti luovia tämänkin päivän läpi. Kai mä selviän tästä.

Leivontaa ja sivuja

Mä leivoin taas. Ei mun leivontakielto pitänyt. Leipää ja keksejä. Söin taikinaa liikaa. En tiedä kaloreita. Panikoin. Viiltelin rangaistukseksi, mutta vaan ihan vähän.

Lisäsin ylle uusia sivuja. Sieltä näätte mun tavotteet ja vähän thinspoa. Koitan päivitellä niitäkin aktiivisesti.

Polikäynti ja thinspoa

Tänään mulla oli käynti nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Oon käynyt siellä jo kohta vuoden ja mulla on ihana terapeutti. Puhuttiin siitä miten mulla on mennyt osaston jälkeen kotona ootellessa kuntoutumisyksikköä. Kerroin sille, että oon viillellyt ja se ei oikeen tykännyt. Pyysi näyttämään haavat. Yksi olis pitänyt tikata, mutta siitä on mennyt tikkausaika jo ajat sitten. Se uhkas kertoa mun lääkärille. Mä itkin ja rukoilin sitä, ettei se kertois. Joudun satavarmaan takas osastolle jos lääkäri saa tietää. Ei se ainakaan heti lääkärille soittanut ja lupas, ettei tee tästä isoo numeroo, mutta joudun vielä pelkäämään, että mitä jos se soittaakin. Vielä olis viikko kotona kärsittävä ennen kuntoutumisyksikköä. En nyt saa kusta tätä viiltelemällä.

Olin aamulla vähän juoksemassa. Juoksin alle kaks kilsaa ja olin jo ihan puhki. En oo vuoteen tehny mitään ja se kyllä näkyy. Miten ihmeessä mä oon joskus juossut yli 10 kilsaa enemmän? Mun puolimaratooni-tavotteeseen on vielä pitkä matka. Kuntoutumisyksikössä alan ainakin liikkua. Siellä on aikaa ja motivaatiota. Syömiset on mennyt tänään ihan ok. Vähemmänkin vois syödä. Painosta ei oo mitään tietoo. En oo päässyt käymään vaa'alla. Haluaisin jo oman vaakani takasin ja aion kysyä sitä lääkäriltä heti kuntoutumisyksikkön sisäänkirjauksessa. Mä niin kaipaan jo mun omaa vaakaa... Melkeen vuosi ollaan oltu erossa.

Alla kauniita kuvia <3

Leipomiskielto

Tästä lähtien mulla on leipomiskielto. Syön aina ihan liikaa samalla. Ensin leipätaikinaa, sitten keksitaikinaa. Menisin muuten rangaistuslenkille, mutta siellä on huono keli. Täytyy keksiä toinen tapa rankaista... Mun rankasukeinot vaan saattaa tarvita tikkejä.

Mun päivä aakkosten avulla

Ahdistusta
Banaani
Cutting
Desimitta
Eroahdistus
Fat
Go run fattie!

Huono
Itsetunto maassa
Jano
Kylmä
Leipominen
Makea
Nauru

Outo
Paniikki
Q?
Ristikkoja
Sattuu
Toivoton
Ulos

Viiltely
Xylitoli
Ylös
Zero cola
Å?
Äiti
Öhöm

Painoasiaa ja tulevasta

Aamulla paino oli noussut maanantain painosta melkein kaks kiloa! Sitä tää tankkaaminen teettää. Nyt kotona ei onneks tarvi lihottaa ja laihduttaminen käy helpommin, kunhan en kokkais mitään. Mulla on paha tapa nuolla kokkausvälineistä jämät, jos ketään ei oo kattomassa. Tänäänkin tein tuulihattuja ja söin sitä taikinaa minkä kerkesin. Hyi minä! Ei saa! Muuten on ollut ihan ok päivä. Kävin leffassa ja puuhailin muutenkin kaikkea kivaa.

11 yötä kuntoutumisyksikköön muuttoon. Se paikka on siellä vaan 3kk:n paikka ja voi olla, että sen jälkeen joudun kokonaan kotiin. Mä en haluais olla kokoajan kotona, koska mua ahdistaa ja pelottaa ja vointi huononee. Liittyy traumoihin. Pelkään, että vaikka kolme kuukautta kuntoutumisyksikössä menisikin hyvin niin, jos kotiin joudun niin vointi huononee kunnes olen taas suljetulla osastolla. Vaihtoehtona on oma kämppä, mutta sossusta tuskin tukia saan ja lääkärikään ei tykkää siitä ajatuksesta. Sijaisperhettäkin on mietitty, mutta ne paikat on kiven alla. Katsoo nyt miten mun käy...

Mä pääsin pois osastolta!

Siirryn 15. päivä kuntoutumisyksikköön. Olen tämän väliajan kotona. Mulla on vielä yksi jälkipolikliininen käynti osastolla ja siellä näen vielä toisen omahoitajista. Toisen jouduin hyvästelemään tänään. Oli surullista ja tuun kaipaamaan häntä mutta mä koitan kestää. Mä oon nyt vahvempi kun puol vuotta sitten.

Paniikki!

Hoitokokous huomenna. Panikoin. Toivon, että pääsisin pois ja maanantaina kuntoutumisyksikköön. Lääkärin mielipiteestä riippuu. Paino on noussut 300g yli rajan eli painon puolesta ei pitäisi olla ongelmaa. Jännittää mitä lääkäri sanoo. Pelottaa, että joudun olemaan osastolla vielä kauan. Joka tapauksessa koitan kirjoitella huomenna ja kerron miten kävi. Pitäkää peukkuja mulle!

Ruokaa...

Mun on pakko lihottaa itteäni hirveesti, että mä pääsisin joskus sinne kuntoutumisyksikköön. Mä oon syöny tänäänkin jo jotain 3000 kaloria. Oon ihan ähkyssä. Koitan päästä torstaina pois, mutta lääkäri ei taida päästää. Jos torstai ei onnistu niin koitan päästä maanantaina pois. Jos sekään ei onnistu ni mä luovutan lopullisesti.

Päivän syömisiä

Banaani
Puuroa
Jukurtti

Salaattia
Parsakaalia
Kaks perunaa
Tofukastiketta
Maitoa
Kaks ruisleipää voilla ja kurkulla

Banaani
Mandariini

Kalakeittoa
Maitoa
Salaattia
Kaks ruisleipää voilla, kalkkunalla, juustolla ja kurkulla
Marjarahkaa

Yht: n.2750 kaloria

Vielä pitäis ahtaa iltapala mahaan ja huomenna toistaa koko rumba uudelleen. Ahdistaa helvetisti. Mä pelkään ettei tämäkään riitä...