Onko tää oikeesti tällästä?

Aamu meni ihan ok. Mulla oli toiminnallisen avohoidon ryhmä ja siellä oli ihan siedettävää. Lounaan jälkeen kuitenkin nousi koestressi, koska mulla oli koe illalla. Enkä ollut vielä lukenut yhtään. Yritin kyllä lukea, mutta siitä ei tullut mitään. Ahdistus kasvoi vaan, kunnes otin tarvittavan ja sain jotenkin luettua puoli tuntia.

Koe meni yllättävän hyvin. Tein sen nopeasti, koska mikään kohta ei ollut jumittavan vaikea. Siitä tulee varmaan joku seiska, mikä on mulle ja mun kunnolle ihan tarpeeks hyvä.

Sitten me tehtiin Myrskyn kanssa mulle itsenäistymissuunnitelmaa. Kirjotettiin se puhtaaksi. Mua alko ahdistaa tulevaisuus ja aikuistuminen ja omilleen muutto. En mä tuu pärjäämään. Lisäksi mua kohdeltiin epäreilusti. Mulle on sovittu, että saan laitokselta viikonloppuherkuksi pullon zeroa (muut saa karkkipussin), mutta muut mässytti jo limsaa ja sipsejä, joten pyysin kans mun viikonloppupullon ja ne tarjos VAJAATA pulloa, mistä muut nuoret oli jo juonut. Siis kiitos vaan. Muut saa limsaa, sipsiä ja karkkipussin ja mulle tarjotaan vajaa pullo zeroa. Mä huomautin siitä ja tarjouduin hakee itte laitoksen rahoilla kokonaisen pullon, ettei kenenkään ohjaajan tarvis vaivautua, mutta "jos ei toi kelpaa ni voi voi". Kiitoksia paljon Myrsky ja yks toinen ohjaaja.

Siinä kohtaa ahdistus oli iso. Olisin halunnut jutella Myrskyn kanssa mun itsenäistymisahdistuksesta ja epäreiluuden tunteista, mutta se lähti kotiin sanomatta mitään tunteja ennen sen työvuoron loppumista. Niinko mitä vittua? Menin sitten huoneeseen vaan poraamaan mun paskaa oloa ja yksinäisyyttä.

Mä tajusin, ettei mulla oo yhtään tervettä tapaa käsitellä noita tunteita, joten päätin sitten ahmia, koska se on mun ainoo tapa käsitellä asioita. Ohjaaja kuitenkin kielsi mua lähtemästä vedoten johonkin tyhmään viikonloppusääntöön ja mä raivostuin totaalisesti. Mä oon pyytänyt niitä estämään mun ahmimisia sata kertaa ja koskaan niillä ei kuulemma oo ollut oikeutta estää koska laki sanoo sitä ja tätä, mutta nyt sitten mua kuulemma sai estää, koska on viikonlopun alku ja ulkoilut on "sovitusti". Muille sovitaan kyllä, että ne saa hillua kaupungilla puoleen yöhön, mutta mä en saa lähteä yhdeksän jälkeen minnekkään. Mua siis kohdeltiin taas epäreilusti verrattuna muihin ja hermostuin ja raivosin tästä.

Saatiin kuitenkin yhden ohjaajan kanssa sovittua, että se laittaa vajaa zeropullo -episodista tulikivenkatkuista palautetta Myrskylle ja sille toiselle ohjaajalle. Se lupas myös mulle, että saan täyden zeropullon huomenna. Se episodi selvisi siis ihan ok.

Nyt mä oon silti ihan hukassa, että mitä teen ton toisen epäreiluus-jupakan aiheuttamien tunteiden kanssa. Siihen soppaan kun lisätään vielä se itsenäistymisahdistus. Mun parantumisfiilis kaikkosi jonnekkin kauas. Mun niin olis pitänyt päästä puhumaan Myrskylle ja purkaa näitä tunteita sille. Mä oon aivan romahduspisteessä nyt. Ensimmäinen kokonainen päivä parantumisyritystä ja nyt jo ensimmäinen kunnon alamäki. Se menee vielä alemmas, jos yököksi tulee joku kusipää ja en saa puhuttua kenellekkään tänään. Mun pitää saada puhua jollekkin nyt tässä ja heti kasvotusten. Muuten luultavasti käyttäydyn tuhoavasti itseäni kohtaan, koska mulla ei helvetti oo keinoja.

Onko tää parantuminen aina näin vaikeaa?