Mä olin hurja

Tein jotain mitä olin miettinyt jo kauan. Länttäsin oman naamani tonne sivupalkkiin! Kaikki alko jo eilen, kun julkaisin bloggaajien fb-ryhmässä oman blogini linkin omalla naamallani ja omalla nimelläni. Olin sitäkin miettinyt jo kauan, että uskallanko, koska ryhmässä oli entisiä tuttuja yläasteelta, joilla ei luultavasti ollut haluakaan mun pääni ongelmista. Enkä mä ollut hirveän innokas sitä niille paljastamaan. Päätin kuitenkin julkaista linkin mun uusimpaan postaukseen, koska jos joku saa mun kirjoituksista vertaistukea, mä oon täyttänyt omat tavoitteeni blogin suhteen. Näyttökertoja ja kivoja kommentteja tuli eilen niin paljon, että kai se oli kannattavaa.

Tänään olin sitten vielä rohkeampi ja päätin laittaa oman naamani myös tänne blogiin. Instassa mua seuraavat on nähnyt kyllä noita naamakuviakin, mutta mun insta on yksityinen, eli stalkkerit ei ihan heti pääse haukkumaan mua. Mä pelkäsin kommentteja mun ulkonäöstä, niin siksi en ollut laittanut kuvaa tänne blogin puolelle. Mulla kun on anonyymeillekin vapaat kädet kommentointiin. Päätin kuitenkin ottaa askeleen eteenpäin ja kertoa ihan rohkeasti, että hei, mulla on ongelmia ja en enää halua hävetä niitä. Mä oon hävennyt ja pelännyt paljonkin, että vanhat tutut sais tietää mun ongelmista. Nyt päätin olla vaan välittämättä. Ihan sama, jos joku mut tunnistaa. Koko nimeäni en ala silti kovin aktiivisesti huutelemaan. Jos joku stalkkeri sen facesta löytää niin löytäkööt. Etunimi löytyy instasta, jos jotakuta kiinnostaa. Mä en vaan jaksa enään salailla mun henkilöllisyyttäni kovin aktiivisesti. Myöskin mun tarkka asuinpaikka jääkööt vielä tietoon vain harvoille ja valituille.

Mä en tee tätä liikettä huomion takia, eli anonyymit voitte olla hiljaa siitä. Mä en todellakaan halua huomiota, vaan mä haluan auttaa muita kärsiviä. Mä luin monia blogeja ennen kuin alotin omani, koska tarvitsin vertaistukea. Muitten blogit autto mua, joten päätin alottaa myös oman blogini. Kirjottaminen auttoi myös mua purkamaan mun ajatuksia ja saamaan niitä järjestykseen. Mä jatkan vieläkin kirjottamista vaan sen takia koska minä saan tästä apua ja teidän kommenttien mukaan myös te saatte tästä jotain irti. Eli en kirjoita vaan huomion takia. En laittanut kuvaa huomion takia.

Mä oon jo kauan tiennyt, että haluan elämälläni auttaa muita. Myrsky sano mulle pari päivää sitten, että voisko bloggaaminen olla se juttu millä auttaisin muita. Se sai mut oikeesti harkitsemaan bloggausta uudesta näkökulmasta. Mä panostan mun blogiin nykyään ihan eri tavalla. Mä haluan saavuttaa tällä blogilla jotain. Mä haluan vähentää ennakkoluuloja ja stigmaa mielenterveysongelmien ympäriltä. Mä haluan nostaa blogini samalle tasolle kaikkien lifestyle/fitness/sisustus-blogien kanssa ja herättää ihmiset ajattelemaan mielenterveysongelmia. Mä haluaisin olla kasvot mielenterveysongelmille ja niistä selviytymiselle. Tarkottaako tää sitä, että alan 100% parantumaan. Mä en tiedä.

Pitkä teksti tuli. Mikäköhän se pointti oli? Jos teille heräsi kysymyksiä, niin mun ask.fm löytyy Somet-sivulta. Tein myös kyselyn tonne sivupalkkiin, saa mielellään vastata. Ja postausideoita saa heitellä mulle. Mä aattelin, että teen huhtikuussa bloggaushaasteen eli kirjoitan joka päivä postauksen. Tarvitsen ideoita siihen.

ps. Nyt kun tarkistusluin tän postauksen niin tuntuu, että tää on tosi sekanen. Toivottavasti saatte jotain selvää mun ajatuksista.