Sopimus

Me tehtiin Myrskyn kanssa mulle kirjallinen sopimus muutamasta asiasta. Koitetaan, että auttaisko tää.

1. En saa vahingoittaa itseäni fyyysisesti. Tän Myrsky halus ehdottomasti laittaa. Mä en olis niinkään halunnut. Täytyy varmaan lopettaa terien ostaminen. Ainakin rahat säästyy. Tai sit ne rahat menee vaan zeroon. Oon addikti sen suhteen. Muttaniin, tämä saattaa jopa onnistua, kunhan löydän motin jostain. Oon ollu ennenkin viiltelemättä. Kai tää menee nytkin.

2. En saa ahmia. Tää on se vaikeempi. Ylisyödä saan ja sitä oon tehnytkin. Lihon vaan koko ajan. En tykkää. Pelottaa, koska tulee taas ahmimishalut. Mitä mä sitten teen?

Kun selviin näistä molemista 30 päivää putkeen, saan palkinnon.

Iso kysymys mulla on, että mitä teen, jos haluun viiltää/ahmia. En tykkää jutella täällä kun tyyliin vaan Myrskylle eikä sekään aina auta. Eikä se oo aina töissä. Pitääkö mun tukahduttaa oireeni ja tunteeni taaskin? Ei mulla oo tämmöseen selviytymiskeinoja. Pitäis jutella Myrskyn kanssa. Piti jo eilen, mutta ei sillä ollut aikaa. Ja tänään oli kaikilla kiire. Huomenna Myrskyn pitäs ehtiä. Kattoo nyt. Mulla olis tunnevihossakin asiaa sille. Toivotaan, että se ehtii huomenna jutella.

Mä luulin, että mulla menis paremmin

Alotetaan taas aikajärjestyksessä.

Kaikki pokemon go:ta pelaavat tietää, mitä pelissä on viime päivinä tapahtunut. Elikkäs oon pelannut sitä viimiset kolme päivää ihan hulluna. Mulla oli välissä ehkä jopa ihan siedettävä fiilis. Mä luulin, että mulla meni hyvin. Siitä lisää alempana.

Eilen kävin entisessä laitoksessa kahvilla. Hopeasydän oli valitettavasti sairaslomalla, joten mun täytyy käydä myöhemmin uudestaan. Enkä uskaltanut antaa mun kiitoskorttia. Ajattelin, että se on noloa. Ehkä mä annan sen myöhemmin. Kattoo nyt.

Tänään mä ahmin. Kunnolla. Pitkästä aikaa. Pullapussin ja keksejä. Lihon. Mä tiiän. Myrsky oli töissä ja se koitti puhua mua ympäri, mutta kaikki ahmivat tietää sen mielentilan, missä sillon ollaan. Sitä ei tosta noin vaan käännetä. Myrsky joutu sitten lähtemään asioille, mutta se palaa illalla. Se ainakin sano, että se tulee sitten juttelemaan. Mä vaan venaan, että se tulis. Fiilis aivan paska. Terapiakin on vasta ens viikolla. Vuorossa on joku tosi outo. En mä sille aio puhuu. Myrskyn kanssa ehkä vois puhua. Ennen ahmimista se kyllä vaan suututti ja ärsytti mua, mutta siinä mielentilassa kaikki ihmiset vituttaa. En mä haluu olla Myrskylle suuttunut, mutta kun se ei vaan tajunnut mun mielentilaa. Ei kai tätä ees voi muut tajuta.

Haluisin viiltää, mutta Myrsky on vienyt multa kaikki terät. Minä tyhmä kun en valehdellut ja pitänyt teriä itsellä. Mitä vittua mä teen itteni kanssa?

Huomenna pitäis esittää normaalia ihmistä. Meillä on laitoksesta retkipäivä. En kerro sen tarkemmin mihin mennään, mutta sanon sen, että ollaan ihmisten ilmoilla. Ja tuun luultavasti olee yksin ja yksinäinen. Ei mulla oo täällä laitoksessa oikeen samanhenkistä kaveria. Stressaan huomista. En jaksa esittää normaalia. Haluisin vaan jäädä sängyn pohjallen. En tuu nauttii huomisesta.

Kirjottelen taas joskus kun saan aikaseksi.

Hyvää ystävänpäivää

Tää päivähän pitäis olla hyvä? Vaan ei ollu mulla.

Aamulla Myrsky tenttas mua. Olin eilen käynyt kaupassa (ostaas teriä) ja Myrsky tajus sen. En viittinyt valehdellakkaan päin naamaa, joten erittäin vittuuntuneena annoin ne terät sille. En ollut ehtinyt tekemään niillä melkein mitään. Sinne meni ne rahat 💸. Olisin halunnut viiltää syvälle ennen niitten antamista. Mähän ansaitsen sen...? Oon taas ihan liian koukussa viiltelyyn. En osaa lopettaa. En halua lopettaa. Sairasta...

Me ei ehditty kunnolla ees juttelee asiasta Myrskyn kanssa, kun jo piti lähteä ravitsemusterapiaan. En olis halunnut käydä siellä. Se ravitsemusterapeutti on vitun ärsyttävä. Oon inhonnut sitä alusta asti. Toi oli onneks viiminen käynti. Ei sovittu uutta aikaa. Se olis viä halunnut yhden ajan ja niin olis Myrskykin halunnut, mutta erittäin vittuuntuneena sanoin ei. Saanko nyt laihduttaa rauhassa? En varmaan, koska laitos pakottaa syömään.

Olin takasintuloautomatkan ihan hiljaa ja vittuuntunut. Sovittiin siinä autossa Myrskyn kanssa, että laitos ei tarjoa mulle enää viikonloppuherkkuja yms. Ne on aina ennen tarjonnut ja mä läski oon menny syömään ne. Hajosin myös sitten siinä ulkona parkissa siihen, kuinka loppu oon stressistä ja semmosesta. Mulla olis ollu illalla menoa Pipsan kanssa, mutta Myrsky sano, että se on okei jos perun. Ei musta olis tänään ollut siihen. Tänään oli vaan liikaa kaikkee stressaavaa ja ahdistavaa. Päätettiin Myrskyn kanssa, että koitetaan vaan selvitä tästä päivästä läpi.

Laitoksessa oli ton jälkeen kaikilla hirvee kiire. Mua ahdisti aamuset tapahtumat sekä se muiden kiire. Myrskyllä ei ollut aikaa enää jutella, mutta sovittiin, että koitetaan huomenna keskustella rauhassa. Mä pakenin kaikkea häslinkiä viikkosiivouksen kanssa. Olin stressannut sitä siivousurakkaakin, mutta jotenkuten selvisin siitä. Tiskata en kyllä jaksanut, joten piilotin mun tiskit kaappiin... Sen jälkeen mulla oli ihan epätodellinen ylitekopirteä olo. En tiiä mistä se tuli. Oliko se joku ahdistuksenpakokeino? Olisin halunnut jutella jonkun kanssa kaikki mun stressi- ja ahdistusasiat läpi, mutta kukaan siedettävä ei oo ehtinyt. Toivottavasti Myrsky ehtii huomenna. Mulla ei oo terapiaakaan tällä viikolla, eli en pääse sinnekkään purkamaan tätä kaikkea.

Ainiin. Laitos toimi loistavasti mun "älkää tarjotko herkkuja Harmaalle" -säännön kanssa. Heti tarjottiin ystävänpäiväkarkkia. Myrskyltä loistavaa delekointia muille ohjaajille kyllä niin... Kattoo nyt miten toi herkkuantokielto toimii. Luultavasti ei toimi.

En oo uskaltanut käydä vaa'alla ikuisuuksiin. En muista, että kerroinko tänne, että Myrsky tietää mun vaa'asta. Toivottavasti se on unohtanut asian. Mä pelkään, että se vie sen vaa'an. Kovalla vaivalla hommasin sen. En haluu luopuu siitä.

Onneks huomenna pitäis olla vähemmän stressaava/ahdistava päivä. Kai, en tiiä, ehkä...

Rakas Anonyymi

Joku anonyymi kommentoi edelliseen postaukseen, että avun pyytäminen ei sais olla ohjaajasta kiinni. Väännän tämän nyt rautalangasta:
1. Mä en halua apua kaikkeen. Esimerkiksi syömisiin en halua apua. Viiltelyyn tarvin apua vaan jos tarvii tikata. Muuten en halua siihenkään apua, niin sairasta kun se ajatus onkaan.
2. Mua ei osata auttaa. Varsinkaan nää ohjaajat ei osaa mitään. Tähän joku vois sanoa, että mun pitäis kertoa, miten mua kuuluu auttaa. Se vaan ei oo niin yksinkertasta. Ei mua vaan tostanoin voi auttaa yhtään mitenkään. Se on pitkä prosessi.
3. En halua jutella ihmisille, joista en tykkää. Kuka haluais? Ja sattuu nyt vaan olee, että inhoon suurinta osaa uuden laitoksen ohjaajista. Eikä mun päätä käännetä noin vain.
Yhteenveto: Ei se oo vaan ohjaajasta kiinni. Siinä on paljon muutakin. Kiitos, olen puhunut.

Mitä muuta? Syömiset kusee urakalla. En ostanut teriä vieläkään vaikka piti. Kukaan siedettävä ei ehdi juttelee. En varmaan ees silti puhuis. Sovin tapaamisen Hopeasydämen kanssa. Se mun haava pitäis edelleenkin tikata ja se on varmaan tulehtunut. Bueno. Eli mikään ei oo hyvin taaskaan. Vieläkään. Miks oliskaan?

Kaikki kusee koko ajan

Lähdetään nyt vaikka aikajärjestyksessä. Elikkäs olin siellä koulussa pitkän tauon jälkeen. Sain sitä ennen jäätävän ahdistuksen, koska pelkäsin tulevia sosiaalisia tilanteita opettajan/muitten kanssa. Vedin sitten tarvittavan naamariin ja suuntasin koululle, koska oli pakko. Eka tunti kun on ainoo pakollinen. Olisin halunnut vaan jäädä sängyn pohjalle piiloon tai juttelemaan Myrskyn kanssa. Menin kuitenkin sinne kouluun, linnottauduin takapulpettiin ja välttelin ihmisiä. Onneks mun ei jatkossa tarvi olla kovin monella tunnilla. Sovittiin Myrskyn kanssa, että käyn vaan suoritustunnit, koska toi koulu aiheuttaa senverran ahdistusta. Myrsky ymmärsi kerrankin heti, etten mä pysty olee koulussa. Entisessä laitoksessa pakotettiin kouluun, oli olotila mitä tahansa. En tykännyt.

Se koulujutuista. Mun piti eilen sopia tapaaminen Hopeasydämen kanssa, mutta se kusi kun en uskaltanut soittaa/tekstata sille. Olis varmaan pitänyt. Mulla on ikävä sitä. Otan kai yhteyttä myöhemmin ja koitan sopia varman tapaamisen.

Tänään mulla on ollut tylsää ja aina kun mulla on tylsää, niin pahat ajatukset valtaa. Mä vedin ruokaa ja sokerirasvamössöä oikeen urakalla tänään. Meinasin lähtee ostaa teriäkin, mutta en tiennyt mitä sanoa ohjaajille hämätäkseni niitä. Plus ulos ei pääse enää näin myöhään. Mä en oo jutellut kenellekkään täällä. Kaikki ohjaajat vuoroissa on ollut joko liian tuntemattomia mulle tai ärsyttäviä. Eka siedettävä tulis huomenna aamuun. Mä en jaksanut vastustaa kaikkea aamuun vaan mä revin sen vanhan ruven auki. Se olis todellakin pitänyt tikata, mutta liian myöhästä nytten. En tiiä sanonko noille yhtään mitään asiasta. Tyyliin suuttuisin niille, kun ne ei yhtään ymmärrä. Ehkä mä pidän kaiken ittelläni. Onko niin parempi? Mä en tiedä...

Taas meni huonosti

Viiltelin taas tossa edellispäivänä illalla. En saanut sitä verenvuotoa loppumaan, joten oli pakko kertoa ohjaajille. Ohjaajat oli mulle tosi vittumaisia. Vaikka olis varmaan pitänyt tikata, kukaan ei halunnut lähtee päivystykseen. Kukaan ei jutellut mun kanssa tai kysellyt mitään. Kaiken lisäks jouduin nukkuu valvonnan alla, mikä ei ollut kivaa. Olin niin vihanen kaikkien ohjaajien vittuiluille, että protestiksi nukuin lattialla ilman patjaa.

Seuraavana päivänä huonosti nukutun yön jälkeen olin edelleenkin vihainen kaikille. Onneks sitten tän laitoksen johtaja tuli kyselemään mun vointia ja se oli eka joka osas jutella asiasta järkevästi ja asiallisesti. Se kuunteli mun murheet ja sano kaikki oikeat sanat. Mun pitäis kiittää sitä, koska just sitä mä tarvitsin siinä kohtaa. Tänään en ehtinyt sanoa kiitosta, koska sillä oli kiireitä ja se lähti aikasin töistä, mutta koitan huomenna nykästä sitä hihasta ja kiittää ystävällisyydestä.

Eilen mulla oli myös toinen psykoterapiatutustuminen eri henkilön kanssa kuin viimeksi. Tää uus henkilö oli paljon mukavampi ja se saattais ehkä toimia. Käyn varmaan vielä toisen tutustumiskäynnin sillä, ja sitten laitetaan kelaan vähän papereita menemään. Pelottaa vaan kun psykoterapiaan pitää sitoutua vuodeksi kerrallaan ja mä en tiiä onko musta siihen. Katsotaan...

Tänään alkaa koulu (kevyesti kylläkin) taas pitkän ajan jälkeen. Motivaatio on pohjamudissa. Onneks mulla on vaan yks kurssi. Enempään en pysty vaikka Myrsky haluais mun ottavan lisää kursseja. Haistatin sille vitut, kun se käski ottaa enemmän kursseja. Se ei tajuu, että sit ollaan taas osastolla. Mä haluun päättää mun omat kurssit, koska mä tiedän mun jaksamisen rajat.

Mun ja Myrskyn pitäs vaihtaa pari sanaakin. Se varmaan haluu tietää viiltelyepisodista enemmän. Sille mä voin sentään kertoa niistä tunteista, kai. Onkohan se pettynyt? En tiedä. Täytyy kysyä. Pitäis muutenkin jutella vähän asioista jotka aiheuttaa mulle stressiä. Ja niitä sitten riittää.

Mun pitäs kai kirjottaa

En oo saanut aikaseks tulla kirjottaa mitään. Kai nyt on pakko yrittää.

Mä annoin Myrskylle ne mun terät. Se ei suuttunut, onneksi, mutta mä pelkään, että se joskus suuttuu kunnolla. Se näyttää ulkoisesti siltä, että sitten kun se huutaa, niin se huutaa lujaa. Myrsky koitti kyllä vannoa, ettei se huutais mulle mistään, mutta mä en voi uskoa.

Pari päivää tän episodin jälkeen hankin uuden terän. Se on mulla vieläkin. Se on mun erittäin paskojen päivien varalle. Niitä ei ole vielä ollut, mutta varmasti on jossain kohtaa. Pelkään vaan, että jos viillänkin liian syvälle. Sitten Myrsky ainakin huutaa (ainakin luulen niin).

Syömiset on mennyt viikonloppuna aivan päin persettä. Mulla piti olla herkkujenostamiskielto, mutta ei sitä oo kukaan vahtinut. Plus laitos tarjosi pussin karkkia lauantaiherkuiksi. Täytyis Myrskyn kanssa sopia paremmin mun syömisistä. Se tulee huomenna yöhön. Kai sillon on pakko puhua. Haluun eroon kaikista herkuista. Tai sit lakkaan kokonaan syömästä. Mitäköhän laitos siihen sanoisi?

Oon lihonnut kaks kiloa. Enkä oo uskaltanut laskea kaloreita pitkään aikaan. Oon heikko.

Mun piti alottaa juokseminen taas, mutta tulin flunssaan ja se on kussut siihen. Koitan viimeistään keskiviikkona päästä lenkille taas. Pakko kuluttaa. Oon kyllä niin paskassa kunnossa, ettei mitään rajaa.

Koulukin alkaa ens viikolla, ja sekin pelottaa, vaikka alotan vaan yhdellä kurssilla. En haluais käydä ees koulua, mutta siihen ei kyllä mikään taho suostu. Koulusta tulee jäätävää stressiä. En nauti. Plus ne tunnit on liian sosiaalisia tilanteita.

Me tehtiin mulle laitoksella viikko-ohjelma, ja mä en tykkää siitä. Aikataulut ahdistaa. Mulla on myös ihan liikaa pakollisia menoja, kuten toiminnallisen avohoidon ryhmiä, johon sossu pakottaa menemään. En ees itte haluais käydä niissä, mutta kun sossu määrää, niin sillon on pakko totella.

Inhoon mun sossua. Se ei oo tehnyt mitään hyvää mulle.

Ens lauantaina on mahdollista, että näen Hopeasydämen. Käyn varmaan kahvilla mun entisessä laitoksessa, jos sinne sopii. Ajattelin tehdä kaikille yhteisen kiitoskortin plus pienen yllätyksen. Mulla on ikävä sitä laitosta ja Hopeasydäntä. Mä kaipaan sitä jotain mitä meillä oli. Mä oon menettänyt jotain tärkeetä ja mä tiiän, että en saa sitä ikinä takaisin samanlaisena kuin se oli.

Myrsky laitto mut täyttämään mielialapäiväkirjaa. Siihen täytyy aamulla ja illalla merkitä päivän olotila (1-5) ja päivän tunne. Se on aika masentavaa luettavaa. Mulla ei oo päivän tunteina ikinä mitään positiivista. Se koitti pakottaa mut tekemään jotain "itsensä kannustus" -juttuja. En suostunut. Myrsky ei tykännyt, mutta ei voi mitään.

Onko tää postaus jo liian pitkä? Pitäis kirjottaa useemmin, ettei tulis kauheesti asiaa yhdeltä istumalta.