Mietin viime postauksessa, että kerronko Myrskylle mun syömättömyydestä. Mä kerroin sinä samana iltana tai annoin sen lukea mun tunnevihosta ne kirjotukset. Se sano, että se tiesi jo ilman mun sanomista. Tietenkin... Sillä on joku tutka aivoissa. Se näkee kaiken heti. Mä olin siinä kohtaa tosi masentunut ja olisin halunnut jutella, mutta sitten Myrsky sano jotain mikä sai mut hermostumaan. "Ehkä tää ei sit oo oikee paikka sulle."
Mä romahdin siinä kohtaa. Mun suurin pelko on, että mut heitetään täältä kotiin. Mä en tyyliin kuulu mihinkään mun oireilun takia. Ryntäsin vaan itkien pois mun huoneeseen. Päästin myös pari vihaista kirosanaa kohti Myrskyä, koska se tiesi, ettei mulle saa sanoa sillälailla.
Myrsky tuli jonkin ajan päästä perässä mun huoneeseen ja me saatiin jotenkin sovittua. Se sanoi kuitenkin, että ne heittää mut ulos, jos oon itsetuhonen tai paastoon monta päivää. En aatellut tehdä kumpaakaan. Sovittiin, että me juteltais kunnolla kun se tulee taas maanantaina iltaan. Se Myrsky-episodista.
Tänään mä juttelin tän laitoksen johtajan kanssa, vaikka meidän sovitusti piti keskustella vasta huomenna aamulla. Tai noh, kyllä me nyt jatketaan vielä juttelua huomennakin. Se halus tietää miten mulla menee ja mä valitin mun paskaa oloani. Sanoin myöskin jotain mun olemattomasta syömisestä ja siitä kuinka mä pelkään, että kaikki puuttuu liikaa, koska sitten luultavasti menen protestimoodiin ja kieltäydyn kokonaan syömästä. Sitten ollaan tyyliin taas osastolla. Se kuitenkin lupas, että jos mä syön joka päivä jotakin, ne ei laita mua ainakaan ihan heti sairaalaan. Vasta sitten kun mun terveydentila on oikeesti kunnolla suuressa vaarassa. Mä en tiedä uskonko sitä. Myrsky voi silti vetää hepulin huomenna. Tai sitten laitos ottaa Nupoon yhteyttä ja Nupo saa hepulin. Huomenna selvii kuinka iso jupakka tästä nostetaan. Mä aattelin kyllä silti syödä joka päivä jotakin pientä, että välttäisin poispotkimisen. Enkä usko, että oon vielä lähelläkään hengenvaarallista terveydentilaa. (Eli vielä aikaa laihduttaa, toivottavasti...)
Mä oon laihtunut aika paljon viimisissä kahdessa viikossa. Tai itse asiassa hiukan alle kahdessa viikossa. Mä syön vaan 2-3 kertaa päivässä (lounas-päivällinen-aamupala/iltapala). Pääruuilla syön ns. "normaalin ihmisen annoksen". Aamu-/iltapalalla syön tuskin mitään. Ja joskus oksennan osan tostakin. Kalorit maksimissaan tuhat. Olo on mitä kauhein, mutta mä en pysty syömään ilman paniikkia. Painon on aina oltava aamulla pienempi kuin eilen. Tää on täyttä helvettiä ja mä inhoon tätä, mutta mä en pysty muuhunkaan. Mä en haluan muutakaan. Sairasta. Tiedän. En voi sille mitään. Älkää koskaan halutko ittellenne syömishäiriötä.
Nyt mä meen jatkaa panikointia huomisesta johtajan ja Myrskyn kanssa pidettävistä keskusteluista. Mä niin pelkään mitä ne tekee. Mä pelkään, että ne potkii mut ulos. Mä pelkään helvetisti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.