Mulla on bulimia

Toi on ihan helvetin vaikea myöntää ittelle. Mulla oli ennen "epätyypillinen laihuushäiriö" ja se lukee papereissa vieläkin, koska sitä diagnoosia ei ole päivitetty vuosiin. Nyt on ollut vaan pakko myöntää, että se on hitaasti mutta varmasti kääntynyt bulimian puolelle. Sana 'bulimiaoireet' on kuulunut terapeutin suusta jo muutaman kerran. Se aina kuullostaa mun korvissa oudolta. Kuitenkin mun syömishäiriön oireet on kuin suoraan oppikirjasta bulimian kohdalta.

Oon aina ajatellut bulimian epäonnistuneena anoreksiana. Liian vähän itsekuria jne. Leimaan itseni nyt siis epäonnistujaksi, vaikka koitankin parantua ja päästä eroon syömishäiriöstä. Epäonnistujan ajatus tulee silti väkisin mieleen, vaikka koitan ajatella paranemismyönteisesti.

Myöntämällä bulimian itselleni mun on myönnettävä myös muutakin kuten että musta ei tuu luultavasti koskaan sairaalloisen alipainoista nenämahaletkunjatketta. Kaikki syömishäiriöiset tietää, että sitä toivotaan salaa, vaikka se onkin erittäin sairasta. Teille jotka ootte säästynyt syömisongelmilta, mä en edes yritä selittää sitä toivetta, koska se on liian sairas teidän ymmärrykselle. Ton myöntäminen on yks askel kohti sitä, että päästän irti kaikista laihduttamistoiveista. Irti päästäminen on silti vielä vaikeeta eikä se tuu tapahtumaan ihan silmänräpäyksessä.

Mulla oli tossa kesän lopussa vaihe, jolloin en ahminut melkein ollenkaan ja söin tosi vähän ja silloin mä laihduinkin ihan reippaasti. Saatatte muistaa sen ajan. Nyt tällä hetkellä ahmimiset on jokapäiväisiä ja oon saanut sitä painoa takaisin aika paljon mikä kauhistuttaa mua. Toi paino on tullut aikamoista vauhtia takaisin ja mä pelkään, että lihon taas sen 13kg, järkytyn ja romahdan. Mä olisin erittäin tyytyväinen, jos jollain ihmeen kaupalla saisin lopetettua ahmimiset ja paino pysyis tässä verrattuna siihen, että jatkan ahmimista ja paino vaan nousee nousemistaan. Ikävä kyllä on pakko myöntää, että haluaisin silti niihin kesän lopun lukemiin. Edistystä on kyllä tapahtunut ajatusmaailmassa, koska nyt mä en yritä teoillani päästä niihin kesälukemiin, vaikka ajatukset huutaa. Sen sijaan yritän hyväksyä nykyisen painoni, mutta se on vaikeeta, koska sitä painoa tulee lisää ennen kuin oon sujut sen edellisen lukeman kanssa.

Terapiassa on käyty läpi mun ahmimisia paljon, mutta vieläkään ei oo keksitty mitään apukeinoa. Lähden aina terapiasta täynnä tarmoa, mutta se tarmo katkeaa aina heti kun nään ekan ruokakaupan. Mä niin inhoon tätä ja haluun lopettaa tän, koska mikään tässä ei oo nautinnollista. Mutta miten mä sen teen? Siinäpä pulma.