Oon ollut pitkään hiljaa täällä. Jotenkin tuntuu, että blogin kirjottaminen ei oo enää se mun juttu ainakaan tällä hetkellä. Instassa (@taistellen) oon ollut aktiivisempi ja kertonut siellä lyhyesti sillon tällön kuulumisia. Aattelin, että jättäisin tän blogin kirjottamisen tähän postaukseen ja kirjottaisin vaan tonne instaan jos siltä tuntuu. En voi luvata etten koskaan enää palais tänne. Voihan olla, että joskus vuosien päästä, jos oon paljon paremmassa kunnossa ja viisaampi ni kirjottaisin tänne mun kokemuksia ja parantumisvinkkejä. Sen näkee sitten.
Aattelin tiivistää tähän nuo hiljaiselon kuukauksien kuulumiset lyhyesti tähän vielä, että jos joku täältä päättää etsiä mun instan ja siellä vielä seurata, niin olisi hiukan jotain tiivistelmää mun jutuistani jo valmiiksi.
Mä oon mennyt paljon eteenpäin. En oo silti lähelläkään parantumista, mutta oon pitemmällä kuin edes uskalsin ikinä toivoa. Mä koitan hiukan järjestää näitä juttuja aikajärjestykseen.
Sain tuetussa asumisessa itsenäiset ruokailut kesällä ja ne meni hyvin. Aloin etsimään itselleni vuokrakämppää ja löysin ihanan kämpän suht helposti. Syyskuun ekana päivänä muutin omilleni. Viikon päästä siitä hain koiranpennun. Aloitin sirkusharrastuksen ohelle telinevoimistelun. Kävin ekaa kertaa elämässäni baarissa. Tapasin siellä potentiaalisen ihmisen. Aloitin sirkuksessa apuohjaajan työn.
Siinä konkreettisimmat tapahtumat. Mulls on vielä paljon tukitoimia ympärillä mistä oon kiitollinen. Mulla on terapia ja sosiaaliohjaajan käynti joka viikko ainakin kerran. Välillä on raskaampaa, mutta oon pärjännyt. Mulla on vihdoin oikeet diagnoosit papereissa, että lääkärit osaa hoitaa mua. Paljon on vielä tehtävää varsinkin syömishäiriön kanssa, mutta jos mä oon päässyt jo näin pitkälle, miks en vois päästä pitemmälle.
Haluun kiittää kaikkia teitä, jotka ootte seurannut mun matkaa täällä blogissa. Jaksakaa tekin taistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.