Mä en tiedä, mitä aattelen tästä

Mä en oikeesti tiedä. Asia koskee mun syömisiä. Tai syömättömyyttä. Miten sen nyt ottaa.

Sen mä tiedän, että normaalien ihmisten mielestä mä syön erittäin huonosti. Itte en tiiä omaa mielipidettäni tähän. Toisaalta syömättömyys on hyvä, toisaalta huono asia.

Mitä hyvää? Mä laihdun. Pitkästä aikaa. Paino saiskin tulla alas, koska lihosin vuosi sitten niin paljon, eikä se oo laskenut siitä kovin paljoa. Ahmimisia ei oo ollut. Sekin on hyvä, koska niitten jälkeen oon usein itsetuhoinen. Ehkä mun farkutkin mahtuis kohta.

Mitä huonoa? Mulla on hirvee nälkä koko ajan. Pää särkee ja tärisen. Salailen mun syömättömyyttä kaikilta, jopa Myrskyltä ja meidän piti olla rehellisiä toisillemme. Mä rikon sitä lupausta. Tuntuu, että oon yksin tän asian kanssa.

Tää on helvettiä, mutta mä myös rakastan tätä. En osaa päästää irti. En tiiä, onko tää nyt hyvä vai huono juttu kokonaisuudessaan. Oon sekasin. Ja koska tulee seuraava ahmimisputki? Pelkään sitä, koska pelkään lihoamista. Oon jo tarpeeks iso.

Mä oon tullut siihen tulokseen, että koitan jatkaa mun olemattomia syömisiä niin kauan kuin pystyn. Miksi? Sitä minäkin ihmettelen. Mulla on nyt tämmönen vaihe syömisten kanssa, enkä mä taida voida tälle mitään.

Mitä kaikki tää on todellisuudessa? En oo ahminut nyt kymmeneen päivään. Painoa lähtenyt sinä aikana reippaasti. Skippaan tai oksennan aina aamu- ja iltapalat. Kalorit korkeintaan tonnin. Tänään ei sitäkään.

Mua sattuu aivan helvetisti tää touhu, mutta pelkään niin paljon seurauksia, jos kerron. Mä en tiedä miten Myrsky reagoi. Mua pelottaa.

Mä en tiedä kauanko mä kestän...