Takapakkia

Mä en tuu pääsee kuntoutumisyksikköön. Ainakaan hetkeen. Mun paino oli laskenu 100g alle "rajan" ni lääkäri päätti etten mä pääse sinne. Protestiksi lakkasin syömästä yhtään mitään. Ihana tunne olla syömättä ❤

Tästä päivästä

Tänään on mennyt hyvin. Mikä ees tarkottaa mulla, että menee hyvin? Mä en oikeen tiiä enää ittekkään.

+en vetänyt kaikkia ketiapiineja vaikka teki mieli
+ei tullut vedettyä ruokaövereitä

Ja miinukset
-ahdisti
-olisin voinut jättää enemmän ruokaa syömättä
-huomenna takas osastolle kärsimään

Miinuksia tulis vaikka kuinka ja paljon, mutta pari plussaa tekee päivästä hyvän. Yleensä niitä ei ole ollenkaan.

Huomenna illalla palaan takaisin osastolle kotilomilta. Olen osastolla torstaihin asti, jolloin on hoitokokous ja luultavasti pääsen pois. En uskalla sanoa varmaksi, koska tästä lääkäristä ei aina tiedä. Sitten siirryn kuntoutumisyksikköön. Mulla tulee osastoa ikävä. Tai ei ehkä osastoa itsessään, vaan niitä ihmisiä siellä. Mulla on ollut maailman parhaat omahoitajat ja heitä mä tuun kaipaamaan paljon. En haluaisi hyvästellä heitä. Tulen itkemään kuin niagaran putous... Toisen omahoitajista joudun hyvästelemään jo maanantaina. Ajattelin kirjoittaa heille kirjeet ja kiittää kaikesta mitä he ovat tehneet minun vuokseni viimeisen puolen vuoden aikana. Itkettää jo nyt...

Kaloreita

Liikaa kaloreita... Mä leivoin ja mä maistelin niitä. Mun piti vaan ihan vähän maistaa, mutta se meni siihen, että mä söin varmaan 500 kaloria... Mä inhoon kotilomia. Liikaa houkutuksia. Osastolla on helpompaa syödä vähän. Kuntoutumisyksikössä luultavasti vielä helpompaa syödä vähän ja laihduttaa. Mun pitää laihtua!

Suklaata HYI!

Mä söin tänään suklaapatukan. Ja oksensin suklaapatukan. En kaikkea, vaan osan sain ulos... 250 kaloria suoraan reisiin. Ei hyvä! Vähensin sen kalorimäärän mun päivällisestä, mutta pelkään silti, että lihon. Finneja ainakin saan suklaasta. Miks mä menin syömään sen? Mun piti vaan pureskella ja sylkeä. Täytyy kai rangaista itteäni ja katsoa paljon thinspoa, jotta saan itteni takasin ruotuun.

Sitten kun pääsen kuntoutumisyksikköön (olen siis nyt suljetulla osastolla) niin alan käymään lenkillä/salilla joka päivä. Tavotteena olis juosta puolimaratoni syksyllä ILMAN mitään lisäenergiavalmisteita. Ja tietenkin laihtuminen. Tavotteena bmi 17,5 nyt ensialkuun. Sinne on noin kaksi kiloa matkaa. Mä pystyn tähän. Mä oon vahvempi kuin suklaapatukat!

Uusi aloitus

Mä poistin edelliset postaukset. Taukoa oli liian kauan ja ne vanhat kirjotukset ei tuntunut oikeilta. Mä koitan aloittaa nyt uudestaan.

Mitä mun lyhyeen elämään on kuulunut? Lapsuuden traumoja, kaltoinkohtelua, lukuisia itsemurhayrityksiä, osastojaksoja, viiltelyä, masennusta ja syömishäiriötä.

Entä mun tulevaisuus? Noin viikon päästä siirryn kuntoutumisyksikköön. En mä ole vielä parantumassa mistään enkä edes halua, mutta silti kuntoutumisyksikkö on mulle nyt parempi kuin osasto. Sitten ehkä joskus oma asunto ja koira. Siinä mun tulevaisuussuunnitelmat.

Ja tietenkin, aion laihduttaa itseni pieneksi ja kauniiksi. Vielä joskus mä onnistun.

Mulle saa ehdotella postausideoita ja kysellä kysymyksiä ihan vapaasti. Koitan alkaa kirjoittelemaan useasti.

Ps. Kiitos kaikille 22 lukijalle!