Haluun mun vaakani takas

Mä oon ollut nyt kuus päivää ahmimatta ja muutenkin suht vähillä ruuilla. Kalorit pyörii 1300-1800 ja koitan edes hiukan päästä sängystä ylös. Mulla on taas se voimakas olo mikä on aina kun laihdutus alkaa sujumaan hyvin.

Mikä tähän nyt on ajanut? Mulla on kaksi laihdutuskaveria, joiden kanssa meillä on whatsapp-ryhmä. Me tsempataan toisiamme, kuitenkin terveellisissä rajoissa. Tää ryhmä ja nämä ihmiset on saanut pidettyä mut ahmimatta. Plussaa on sekin, että asutaan suht lähekkäin kaikki. Toisen kanssa näinkin sunnuntaina ja käveltiin melkein 13km. Kiitos tsempistä Pipsa ja Keijulapsi!

Me mennään varmaan Pipsan kanssa aikuisbalettiin. Mennään huomenna toimistolle kyselemään onko tilaa ja ehkä keskiviikkona mennään kokeilemaan ekan kerran ja jos tykätään niin aloitetaan virallisesti kevätlukukaudella. Mä oon aina tykännyt baletista ja siitä miltä se näyttää, mutta en mä ole uskaltanut kokeilla ikinä, mutta nyt kun Pipsakin haluaa aloittaa niin sovittiin, että mennään yhdessä. Oikeesti en malta odottaa! Haluisin joskus vielä kärkkärit...

Pelkkiä pettymyksiä

Mulla oli tänään lääkärintapaaminen. Meni ihan huonosti. Kuulemma yksikköön pääsyyn kestää vielä kauan. Kauemmin kun oli sanottu. Mulle on valehdeltu. Taas. Itkin ihan hulluna siellä tapaamisessa. Kaiken lisäksi ennen tapaamista olin tähnyt nopeasti A:n ja olin hajonnut sisältä pieniksi palasiksi eikä lääkärintapaaminen todellakaan auttanut.

Lääkäri antoi mulle lopuksi kyselylomakkeen. Siinä oli kaikkea käyttäytymiseen ja ajatuksiin liittyvää. Laitoin kaikkiin niihin itseäsyytteleviin ja masentaviin aina että se kuvaa mua täydellisesti. Hajosin sitten siinäkin kun ajattelin kuinka paskaa mun elämä on.

Koko päivä on ollut yhtä hajoomista ja itkemistä. Aivan kamala päivä. Mä inhoon näitä päiviä. Muut lähti päiväosastolta keilaamaan ja mä jäin vaan itkemään.

Ainiin, ja mulla on tänään synttärit... Vitun kiva

Miten meni viikonloppu?

Viikonloppu oli yllättäen ihan kiva. Lauantaina kävin Ancaten kanssa Tampereella pokemonjahdissa ja sunnuntaina nähtiin vielä uudestaan. Oli tosi kiva nähdä 💖

Huono puoli viikonlopussa oli, että vedettiin mätöt molempina päivinä... Painoa en tiiä. Liikaa kuitenkin. Hyi

Tänään päiväosastolle tuli kaks uutta jotka mä tiiän. Niitten kanssa on ollut ihan kivaa.

Joku sano kauempana, että A saattaa tulla käymään täällä päiväosastolla. Nyt oon pienoisessa paniikissa. Hajoon jos nään sen. Täytyy vetää "hei oon ilonen" -vaihde päälle. Mä inhoon tätä. Haluun takas yksikköön.

Oon sitten päiväosastolla

Noh, otsikossa on asia jota tulin nyt tännekkin ilmottamaan. Oon eilisestä lähtien ollut päiväosastolla. Siellä on aika tylsää ja yksinäistä. Noh, ainakaan en oo kotona sitä aikaa.

Sitten se ahdistavin osuus. Tänäänkin tuli hoitaja yksiköstä (paikan alakerrassa on yksikkö) juttelemaan mulle extemporesti ja meinasin vaan itkeä. Mulla on niin ikävä yksikköä ja niitä ihmisiä. Itkin psykallekkin, että kuinka mulla on ikävä A:ta ja mun pitäs pyytää siltä anteeksi face to face. Sitten vielä kuulin toisen hoitajan ääniä kun lähdin sieltä ja meinsin soittaa niitten ovikelloa, mutta mulla on kielto sinne, ja ne olis suuttunut jos olisin tehnyt niin. Lähdin sitten kouluun, paitsi että matkalla kävin kaupassa ja ostin karkkia. Ne meni alas tosi nopeesti. Nyt istun koulussa enkä viitti mennä tonne vessaan oksentaa kun joku voi kuulla. Enkä mä kyllä pureskellukkaan kunnolla niin olis varmaan aika epämiellyttävä oksentaa. Miks mä taas ahmin? Saatana! Perkele! Vittuuuuh.... Pakko rankasta jotenkin.

Sain muuten tietää, että oon vasta kolmantena yksikköjonossa, eli en pääse vielä piiiitkään aikaan yksikköön. Menee vähintään kaks kuukautta. Luultavasti pitempäänkin, ellei ihmeitä tapahdu. Ja niitähän ei mulle tapahdu.

Mun jaksaminen on taas äärirajoilla. Elänköhän mä enää kauaa?

Päiväosastollekko?

Viime nupokäynnin jälkeen mulle ehdotettiin päiväosastoa. Lähete sinne on lähtenyt tänään, mutta paikkatilanteesta mulla ei ole hajuakaan. Voi olla, että sinnekkin pääsyn kanssa kestää. Toivon silti, että pääsisin sinne pian. On se monta kertaa parempi kuin kotona möllöttäminen. Ahmimisetkin voisi vähentyä, kun en pääse siellä vetämään overeitä.

Syömiset on kussut tavalliseen tapaansa. Ahmin edelleenkin tai jos en ahmi, niin syön liikaa. Paino on varmaan korkeimmassa painossa ikinä. En tiedä. En uskalla vaa'alle.

Henkisesti oon edelleenkin loppu. Yksikköön pääsy vaan siirtyy ja siirtyy. Se rasittaa. Olisi nyt edes päivämäärä tiedossa, että koska varmasti pääsen sinne, mutta ei tietenkään ole.

Ravitsemusterapia on syyslomalla. En muista kerroinko siitä. Joka tapauksessa odotan jo sitä. Haluan eroon ahmimisista.

Jotkut kysyivät, että millainen paikka se yksikkö on. Teen siitä varmaan postausta lähiaikoina, sitten kun jaksan.

Jaksanko?

Mä kirjotin edellispäivänä ig pitkän tekstin. (@harm.aa) Tää olkoon jatkoa sille tekstille.

Mä en osaa pitää enää kavereihin yhteyttä. Pitäs nähdä monia tai edes laittaa viestiä, mutta en saa aikaseks mitään. Anteeksi kaikille mun kavereille. En vaan nyt jaksa.

Mä ahmin tänäänkin jo vaikka päivä on vasta aluillaan. Leivoin pellin puolukkapaistosta ja söin melkein kaiken plus eilistä pitsaa. Enkä edes oksentanut. Oon huono syömishäiriöinen. Mieli sanoo, että pitää rankaista jotenkin. "Viillä edes!", se huutaa.

Mun kuukausi kuivilla on nyt läpäisty, mutta hoitotahojen logiikalla en saa oireilla vieläkään. Muuten yksikkö kusee lopullisesti. Joku saattaa kysyä, että miten mä pystyn olemaan oireilematta. En mä pystykkään. Mä oireilen ihan helvetisti, mutta pidän kaiken salassa. Mä niin tarvisin jo yksikköä.

Perjantaina on nupoaika transumiehellä. Koitan saada sen viemään mun yksikköasioita eteenpäin. Siellä olis yks tyhjä paikka, mutta siihen ehkä tulee yks toinen. Oon koittanut kysellä yksikön tyypeiltä seuraavaa vapaata paikkaa, mutta ei kukaan edes vastannut mun viestiin. ELI JOS LUET TÄTÄ JA TIEDÄT YKSIKÖN PAIKKATILANTEESTA, LAITA VIESTIÄ! Kiitos.

Ainiin... Anteeks, jos en aina jaksa vastata teidän kommentteihin. Luen kyllä kaikki ajatuksella, mutta mun vastaustaidot kusee ja jaksaminen on lopussa. Anteeksi.

Koeviikko selvitty

Selvisin koeviikosta, tosin huonolla menestyksellä. Matikankoe oli sähkönen enkä osannut tehdä sitä hyvin. Hissankokeeseen luin reilun päivän vaan joten se meni sillälailla huonosti. Ens viikolla alkaa uus jakso (kevyesti tosin) ja siinä mulla on vielä enemmän kursseja. En tuu jaksaa tätä kotona. Haluun yksikköön...

Osastolta oli uloskirjaus keskiviikkona. Lääkäri sano, että yksikkö saattaa mennä jopa ens vuoteen! En kestä! 😭 Kaipaan yksikköä ja hoitsuja ja nuoria ja A:ta... Nään ig:stä kuvia mun vanhasta huoneesta ja mä hajoan sisältä. Miks mä olinkaan niin tyhmä?!? Mä inhoon itteeni.

Olin laittanut yksikköön A:lle anteekspyyntöviestin. Se koitti soittaa mulle takasin, mutta en kuullut sitä puhelua enkä uskaltanut soittaa takasin, koska sosiaalisten tilanteiden pelko. A laitto sitten aika tylyä viestiä takasin, ainakin mun mielestä. "Jos haluut puhua ni se hoidetaan puhumalla eikä viesteillä". Tai jotenkin noin... En olis edes halunnut puhua, sanoin kaikki sanottavani viestissä. Haluukohan ne mua edes sinne takas?

Pitäis tehä tukihakemuspapereita äitin kanssa. En haluais, koska en haluu et se tietää mitään mun asioista. Kärsin. Muutenkin porukoiden sietäminen käy mun hermoille. Haluisin vaan nukkuu 24/7 täällä kotona. En kestä noita. En kyllä kestä myöskään tätä paikkana.

Syömiset kusee. Syön liikaa ja lihon. Mulla ei oo yhtään kontrollia mun syömisiin. Vedän salaa ties mitä. Kuivia lasagnelevyjä ja palasokeria. Mitä vittua minä?!? Sain sentään ravitsemusterapia-ajan kuun loppuun. Haluaisin mun ruokasuunnitelman takas, että saisin jotain järkeä noihin syömisiin. Pitäis myös alkaa liikkua, mutta mun motivaatio on kadonnut. Aamusin nukun melko pitkään ja sitten vaan venailen koulun alkua.

Mä niin haluisin yksikköön. Se auttais kaikkeen. Ja siellä mä pääsisin puhumaan aina kun huvittaa. Nyt käyn nupolla kerran viikossa transumiehellä. En edelleenkään tykkää siitä, mutta kai se menee kun ei kerran muutakaan oo.

Koeviikko hajottaa

En varmaan tällä viikolla kirjoittele paljoa. Koeviikko on päällä ja pitäisi lukea. Mun tuntien luen kuitenkin viimisenä iltana vasta... Noh, aina sitä saa yrittää muuttua.

Ruokailuista senverran, että edelleenkin sala-ahmin. Paino on noussut, mutta en tiedä paljonko. Haluisin ravitsemusterapeutille ajan ja sieltä ruokasuunnitelma käyttöön. Tulis jotain kohtuutta tähän syömiseen.

Yksiköstä soitettiin, mutta en huomannut puhelua. Enkä kyllä olis uskaltanut vastatakkaan.

Ei mulla oikeen muuta ollutkaan... #tynkäpostaus