Liikaa kirjotettavaa

Mulle tuli semmonen mieleen, että mitäköhän mahdolliset uudet lukijat ajattelee tästä blogista, jos ne lukee vaan mun alotuspostauksen. Oon pikkusen muuttunut sen kirjottamisen jälkeen. En edes muista mitä kaikkea kerroin sillon. Ja tosiaan nythän yritän parantua. Sillon en yrittänyt ja kerroin sen kyllä. Täytyy varmaan ittekkin vilkasta, että mitä sinne tuli kirjotettua. Pitäiskohän mun tehä uus esittely. Enemmän tähän hetkeen viittaava. Kertokaa te; haluutteko esittelyn? 

Tää päivä on mennyt ihan okei. Mulla alko itsenäistymissuunnitelma, eli jouduttiin vähän käymään ostoksilla hankkimassa mulle siivousvälineitä. Ostin sitten iselleni imurin, alennuksesta kylläkin. Ostoksien jälkeen käytiin ohjaajan kanssa ajelemassa ja ottamassa mulle instakuva. Sen jälkeen oon kattonut vaan Netflixä. 

Parantuminen kulkee hiukan heikoilla jäillä. Mä selvisin jotenkin eilisestä, kun juttelin yökön kanssa, mutta tänään on tullut syötyä tosi paljon ja herkkuja ja mä en tiedä miten mun pitäis suhtauitua siihen. Mä pelkään, että mä lihon vielä enemmän, mutta samaan aikaan mietin, että saanko ajatella edes noin, jos parannun. Oon lihonnut mun ahmimisista ihan kivasti. En kaipaa tuhatta kiloa lisää tähän päälle. Miksen mä osaa syödä terveellisesti? Oikeesti mulla ei oo hajuukaan annoskoista ja näläntunteesta. Oon hukassa...

Toinen kokonainen päivä parantumisyritystä on kohta takana. Jos se puolikas ensimmäinen päivä lasketaan, niin kolmas. Kukaan ei kertonut mulle, että kuinka tyhmältä tää tuntuu ja kuinka paljon mä epäröin. Haluaisin vaan luovuttaa ja palata syvälle mun sairauksiin. Antautua niille. Myrsky ei vaan anna enää palata tai ainakin luulen niin.

Meidän pitäis Myrskyn kanssa mennä huomenna kahville, jos se enää muistaa ees sitä. Tuskimpa muistaa. Oon sille vielä vähän vihainen zeroepisodista. Toivottavasti saan sen selvitettyä myös Myrkyn kanssa. 

Kiitos muuten kaikille kyselyyn vastanneille! Aion toteuttaa teidän toiveita heti kun saan aikaseks kirjottaa ne ylös.

Ja lopuksi ihanille anonyymeille huomautus. Jos tulet kritisoimaan mun ajattelumaailmaa, tuu edes sanomaan se omalla naamalla. Kiitos. Olen puhunut.