Mä en haluu tehdä sitä. Mä en halua parantua. Tai haluan mä mutta vaan muiden takia. Muut haluu sitä. En minä. Mä haluun vaan miellyttää muita ja tehdä niin kuin ne haluaa. Mulla on paha olla. Ja mulla ei saa olla paha olla. Ei kotona, ei yksikössä... "Vaatii liikaa hoitajaresursseja". Mä kuuluisin suljetulle, lepareihin. En parantumisyksikköön, missä ei saa tarvita hoitajaa liikaa. Niin mulle sanottiin. Jos tarviin hoitajaa liikaa, oon taas suljetulla. Se sterssaa mua helvetisti.
Mä vähän niinkuin lupasin yhdelle hoitajalle osastolla, että mä parantuisin. Sinä iltana mulla oli uskoa siihen. En tiiä mihin se usko on kadonnut. Sinä iltana mä ihan oikeesti halusin parantua itteni takia. Seuraavana aamuna se tunne oli poissa eikä oo näkyny sen jälkee. Mä haluun "parantua" , koska A haluaa niin. Mä välitän A:sta liikaa. Mä välitän sen mielipiteistä liikaa. Mä aina välitän vääristä ihmisistä liikaa. Mä tuun menettää kaikki ihmiset ympäriltäni. Niin kävi myös Enkelin kanssa. Vitun ikävä sitäkin ♡.
Mä oon silti vieläkin sitä mieltä, että kun mä täytän 18, mä joko laihdutan itteni kuoliaaks tai tapan itteni. Mä en vaan jaksa tätä paskaa elämää. Mikään ei mee hyvin. Mun elämä on jo pilalla. Oon opiskeluistakin jo jäljessä. Mut tuntien mä en valmistu ikinä. Syksyllä pitäis alottaa aikuislukio. Luultavasti se johtaa romahtamiseen. Eli osastoon.
Lasketaanko se viiltelykiellon rikkomiseks jos viiltelee kotilomilla? Voi kun olis jotain millä viiltää.
Tulipa avautuminen...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNyt saattaa tuntua siltä ettei millään haluisi parantua, se tuntuu niin kaukaiselta ja oma sairaus on ollut niin pitkään että se tuntuu jo kuuluvan omaan itseen. Kun olin sun ikäinen,odotin joka päivä että kuolisin tai tiesin etten eläisi kauhean pitkään.. Täytän kohta 22 ja välillä tuntuu etten elä kolmekymppiseksi. Mutta ajan myötä mun sisäinen taistelija (joka sussakin on!) on päättänyt taistella. Pointti oli se että kun kasvetaan ihmisenä,saatetaan alkaa uudella tavalla toivomaan parantumista.
VastaaPoistaToivottavasti sait tästä jotain selvää, itselläni ei ole syömishäiriötä mutta ymmärrän halut olla parantumatta.
Yritä jaksaa ja pidä itsestäsi huolta, sulla on ympärillä paljon ihmisiä jotka välittää ♥ Usko parempaan, koska sen sä ansaitset!
Yt. Epävakaa, masentunut ja ahdistunut nainen.