Palasin tänään kuntoutumisyksikköön. Alussa oli pieni palaveri, jossa käytiin pelisäännöt läpi. Muuten oon vaan hengaillut täällä. Ei ole ollut mitään erikoista. Joku ehdotti postausta kuntoutumisyksiköstä. En ole unohtanut. En ole vaan saanut vielä aikaan tehdä sellaista.
Niin. Kuntoutumisyksikkö. Munhan pitäis sitten kuntoutua, eikö? Mutta ei... Mä en edelleenkään halua parantua. Kuulunko mä tänne ollenkaan? Potkitaanko mut kotiin? A sanoi, että sen halun etsiminen tulee olemaan tällä jaksolla se juttu. A halasi mua ♡. Oli ikävä. Mutta tosiaan. Haluun kuolla edelleen enkä vittu saa sanottua kuinka paha olo mulla on.
Hoitaja toi äsken lääkkeet. Sanoin sillekkin, että oon ihan ok nyt. Totuus on, että tekis mieli viiltää. Olo on kamala. Mun on pyydettävä tolta hoitajalta myös anteeksi. Mä rikoin osastojaksollani mun lupauksen sille. Huoh...
Syömiset on mennyt penkin alle. Söin tänään viisi pullaa, kun osa leipoi. Ei hyvä. Mun painon ei tarvis enää nousta. Tällä menolla kuitenkin oon kohta ylipainonen. Keskiviikkona on ravitsemusterapia. Toivottavasti sieltä tulee jotain järkevää ohjetta syömisiin. Tuskimpa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.