torstai 23. kesäkuuta 2016

Mä en osaa päättää, että parannunko.

Mä kyllä päälleppäin näytän, että olisin parantumassa sh:sta, mutta tää kaikki läskiahdistus! Paino on ihan järkyttävä. Mä haluan syödä, mutta samaan aikaan laihtua. Liikunta ei kiinnosta. Masennus on niin paha. Siitä mä en edes yritä parantua. En mä edes tiiä miten se ois mahdollista. Vaikka mä yritän olla ilonen ja positiivinen niin viimeistään illalla on jäätävä ahdistus ja masentaa. Eilenkin oli kiva päivä, kunnes tuli ilta ja ahdistuin. Mikä tää tämmönen ilta-ahdistus oikeen on? Lääkkeillä koitetaan saada mua nukahtaa ennen ahdistusta, mutta ne ei auta. Lääkkeet on musta turhia. En mä edess tiiä onko niistä apua mun kohdalla.

Onpa sekavaa tekstiä. Vähän niin kuin mun ajatukset aina.

Oon nyt kotilomilla maanantaihin asti. Ahdistaa ja stressaa. Mulla on paha olla täällä. Mä haluun pois. Haluisin niin viiltää. Ei saa. A pettyy.

3 kommenttia:

  1. Yritä jaksaa, kyllä sä selviit ❤️

    VastaaPoista
  2. Mulla on myös tota ilta-ahdistusta. Päivät voivat sujua hyvin, mut ku tulee ilta ni... Mut koita jaksaa, olet tärkeä❤�� luv, Sonja

    VastaaPoista
  3. Tosta, kun yrität olla iloinen jne... älä yritä liikaa. Jos on ollut pitkään surullinen, niin kaikki ilontunteet tuntuu teennäisiltä, ja jokainen notkahdus hyvissä viboissa tuntuu siltä, että masennus tulee takaisin. Mutta mikään, ei mikään kestä ikuisesti, ei edes se paha mieli ja ahdistus. Näistä sun teksteistä tulee sellainen olo, että olet rakastunut sairauteen ja sairaana olemiseen. Eikä se tuu koskaan tekemään sua onnelliseks, et tuu koskaan saamaan siitä mitään takaisin, sairaus tulee aina vain ottamaan, ei koskaan antamaan. Sun pitää rakastua itseesi (sinä et ole sinun sairautesi), elämään, siihen vapauteen että voit valita. Ihan kaiken voit itse valita. Se on sun elämä. Kyllä sä selvität tän homman, ja tulet vielä kuntoon. Ja kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Mutta vaikka se onkin paskamaista, niin se on tosi paljon susta kiinni. Mutta uskon että oot tarpeeksi vahva olempaan isompi kuin sun sairaus. Sä et ole osa sitä sairautta, vaan se on osa sua. Nyt iso osa, huomenna pienempi, joskus olematon. Hirveästi voimia ja tsemppiä, kaikki järjestyy <3 Toivottavasti tää viesti ei loukannut sua, mutta näiden asioiden tajuaminen paransi mut samantyyppisistä ongelmista, ja siksi oli pakko kommentoida. Mukavaa kesää !

    -Love life, life will love you back

    /Naada

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.