Lääkkeitä ja ahdistusta

Nyt kun mulle annettiin viikonlopuksi vahvoja ahdistuslääkkeitä, musta tuntuu, että niitten olis pakko auttaa. Tuntuu, että mulla ei sais olla paha olo. Oikeesti mulla aina välissä on paha olla. Mä en vaan uskalla myöntää sitä itselleni enkä muille. Nytkin tekee mieli satuttaa itseäni. Ei oo vaan mitään millä satuttaa.

Ahmimisten osalta on mennyt paremmin. En ole ahminut ollenkaan viikonloppuna. Ylisyötyä on tullut, mutta siihen mun on vaikeeta vaikuttaa, enkä olettanutkaan, että ahmimisongelmat loppuisivat seinään. Välillä tekee mieli ahmia, mutta ei ole ollut aikaa mennä kauppaan.

A jää viikoksi pois eli mun pitäis selvitä seuraavat viisi päivää plus kotilomat yksin. Ahdistaa jo nyt. On mulla muitakin hoitajia joille voin puhua, mutta ei ketään läheskään yhtä tärkeää kuin A. En oo koskaan kertonut A:lle kuinka tärkeä se on mulle. Pitäisi kyllä...

Mua ahdistaa jo valmiiksi huominen. Ahdistuslääkkeitten jatkosta en tiedä. Tekisi mieli ahmia. Mietin, että ehdinkö huomenna kauppaan. Tiedän, että aamuvuoroon tulee mun inhokkihoitaja ja sen kanssa pitäis lähteä kauppavuoroon. Missäköhän välissä senkin ehtii?

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jaksaneet välittää musta ja kysyneet kuulumisia ♡. Mä en välttämättä pysty vastaamaan rehellisesti, mutta mun sydäntä lämmittää, kun joku välittää. Kiitos! ♡