Tää seurantahuone on aivan saatanan perseestä. Täällä ei oo mitään. Siis oikeesti ei mitään. Ainoo väripilkku on palapeli, jonka toin ajankuluksi. Tylsää on ollut. Päivän kohokohdat on puhelintunnit. Niitäkin on liian vähän.
Huomenna olis palaveri, jossa sovitaan jatkosta. A tulee ehkä siihen. Myös inhokkilääkärini tulee paikalle... Näyttäisi siltä, että pääsen takaisin yksikköön, mutta palaveri on pidettävä ennen, kun pitää sopia käytännön asioita.
Sain taas tänään itkuraivarit lääkärin tapaamisen jälkeen. Mä olin niin kyllästynyt, että koko ajan tungetaan päiviä lisää mulle kärsittäväksi. Juttelin kuitenkin omahoitajan kanssa ja sain tarvittavaa niin rauhotuin.
Vielä olisi 20 tuntia palaverin alkuun. Ehkä 21,5 tuntia siihen, että pääsen kävelemään ovesta ulos, ilman kenkiä... Kyllä, mulla ei oo vieläkään kenkiä.
Jännittää, jos A tulee palaveriin. Mä oon pettänyt sen niin perusteellisesti. Mä tuun hajoo kun nään sen. En tiedä mitä sanoa sille.
Taidan soittaa yksikköön nyt. Olis pari asiaa kysyttävänä. Huoh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.