Mulla ei mee hyvin

Eilen ei päästetty kauppaan, joten ylisöin iltapalalla. Ylisöin myös tänään aamupalalla. Ylisyöminen ei ole ahmimista, koska en syö niin paljoa, mutta syön silti enemmän kuin normaali ihminen. Ylisyöminen on ahmimisen ja normisyömisen välissä.

Entäs se lääkärikäynti? Se oli täysin turha. Kaikki oli kunnossa ja mitään uutta ei ollut. Tottakai kaikki veriarvot on kunnossa tällä ruokamäärällä. Oikeen hävettää. Mikä vitun syömishäiriöinen tällänen on?

Mä ahmin tänään taas. Kävin kaupassa ja ostin pullapussin, karkkipussin ja suklaalevyn ja vedin ne kaikki. Olo on mitä kaamein sekä henkisesti että fyysisesti. Mahaan sattuu. Oksettaa. Hävettää. En oo hyvä syömishäiriöinen. Hain tarvittavaa kun ahdisti niin paljon. Nyt mua nukuttaa. En silti haluu nukkua.

Juttelin tänään A;n kanssa. Puhuttiin matkasta ja painonnoususta. Romahdin aivan täydellisesti, kun puhuin mun lihonneista reisistä. Mä en tiedä miten A jaksaa mua kun aina valitan. Joitain asioita en vaan ymmärrä. En ymmärrä sitäkään, että A oli soittanut tänne vapaa-ajallaan ja kysyi miten mulla menee. Ehkä se välittää musta ees vähäsen. Nah, en usko... Kukaan ei välitä musta.

Mites se paranemishalu? Totta puhuen haluisin paranemisen sijaan vaan tappaa itteni. Olisi niin paljon helpompaa. Nyt mulla ei ees oo mitään miks mä eläisin. Matkakin on ohi. Mulla ei oo tarkotusta täällä. Mä haluaisin vaan luovuttaa. A sanoi ennen kun lähti töistä, että ethän tapa itteäs. Mä olin vaan hiljaa. Mä en uskalla luvata. Musta tuntuu, että osastojakso on varmaan kohta edessä. Mä en jaksa välittää siitäkään. Ennen mä pelkäsin osastoa. Nyt mä en välitä.

PS. Mun Tumblr poistettiin (kiitos vaan tumblr-väki). Uuteen  Tumblriin pääsee Somet-sivulta. Se on vielä tyhjä, mutta sisältöä tulee kun ispiraatio iskee.