Se enkelinluinen tyttö

Mä taisin mainita jossain postauksessa, että tänne kuntoutumisyksikköön oli tulossa uusi tyttö. Syömishäiriöinen, kuulemma balettitanssija, en ole varma. Noh se tuli tänään...

Mä olin ottamassa ruokaa. Mä olin skipannut aamupalan, koska olin nukkunut, joten sallin itselleni kaksi hieman isompaa perunaa ja kalakastiketta vähän runsaammanlaisesti. Salaattia tietenkin reilu puoli lautasellista. Sitä mä saan syödä. Mä istuin alas ja aloitin syömään, kunnes se uusi tyttö tuli keittiöön. Mä en ollut nähnyt sitä vielä. Ainoastaan kuullut äänen. Se oli ihanan laiha! Sen solisluut törrötti ja maha oli kuin pyykkilauta. Se oli täydellinen vastakohta mulle. Se otti ihanan vähän ruokaa. Se on varmaan vielä tasolla 1 (kaikki ravitsemusterapeutille pakotetut tietää nämä).

Mä olen niin kateellinen sille. Se on niin kaunis. Mua oikeen hävetti istuu sen kanssa samassa pöydässä tämmöisenä valaana. Mun oli vaikeeta saada ruokaa alas. Pakko olla tästä lähin ahmimatta. Pakko skipata ruokia. Pakko liikkua. Pakkopakkopakko...

Mulla oli aamulla ravitsemusterapeutti. Oikeen innolla odotin mitä se sanoo mun ahmimisista, kun se oli aina ennen valittanut mulle joustamisesta.  "En mä oikeen tiedä mitä tähän nyt sanoa...". Turha reissu sekin. Uusi aika varattiin ennen juhannusta. siitäkin tulee luultavasti turha käynti.

Nyt mä meen tappamaan aikaa. Jos en syö, mulla on tylsää ja se kans saa mut ahmimaan. Pakko keksiä jotain tekemistä. Ehdotelkaa tekin mitä teen.