Taas on tullut ahmittua oikeen urakalla. Hävettää. Vaikka mä muistankin kuinka paska olo siitä tulee niin en vaan voi olla ahmimatta. Lihon varmaan järkyttävästi. Mulla on keskiviikkona punnitus. Sitä kauhulla ootan...
Mä oon miettinyt paljon parantumista. Varsinkin sen jälkeen kun Maria kirjoitti ihanan kommentin viime postaukseen. Kiitos sinulle rakas ♡. Mä en vaan tiiä uskallanko lähteä sille tielle...
Lihoanko, jos parannun?
Kuka mä olen ilman syömishäiriötä?
Mahtuuko mun farkut sitte enää?
Täytyykö mun parantua sitten masennuksestakin?
Joudunko kotiin, jos parannun?
Mun täytyy puhua A:n kanssa. Se tulee yöhön. Täytyy vielä päivä kestää. Toivon niin, etten ahmi...
Mä niin toivon, että uskallat ottaa sen askeleen kohti parantumista. Se on niin varmasti elämäsi paras päätös.
VastaaPoistaParantuminen tuo tullessaan painon tasaantumisen. Paranemisprosessi on kuitenkin pitkä, sitä ei heti tapahdu. Täytyy olla kärsivällinen ja armahtaa itseään.
Okei, sitten kuvitellaan, minkälainen on syömishäiriö. Se on käskevä, ilkeä, se ei armahda, se on karu ja todella ikävä kumppani. Ilman syömishäiriötä olkapäälläsi olet se oikea versio sinusta. Oot kuitenkin varmaankin kasvanut mt-ongelmien kanssa, joten et varmaan tiedä minkälainen olet oikeasti. Mut usko mua, tuut olemaan onnellisempi, tyytyväisempi ja kaikin verroin parempi versio susta.
Kulkeeko sun masennus ja syömishäiriö ikään kuin käsi kädessä? Se usein menee niin. Kun toinen helpottuu, helpottuu toinenkin. Mutta se on niiiiin pitkä prosessi, kuten jo sanoinkin. Tulet olemaan valmis siihen, vieä jossain vaiheessa, ihan varmasti. ♥
Eikä sua täältä yksiköstä heitetä pois, sulle mietitään jokin toimiva ratkaisu. Tee selväksi, ettet kotiin halua, jos se niin on. On monia muitakin vaihtoehtoja, kuten tuettu asuminen tai kokonaan itsenäinen asuminen. Mutta älä mieti sitä vielä, sen aika ei ole nyt. Sä kuulut hoidon piiriin vielä pitkän aikaa.
Olet ihana ♥
Mun masennus ja syömishäiriö on keskenään solmussa, mutta usein jos toinen jää taka-alalle niin toinen vahvistuu...
PoistaMulla pyörii ihan samat kysymykset mielessä,mutta kyl mä sanoisin et parantuminen on kaiken sen ahdistuksen arvonen☺ voimia paljon ja toivon todella et valitset sen parantumisen ❤
VastaaPoista♡
PoistaKomppaan taas Maria S. Toivottavasti valitset parantumisen. Se vie aikaa mut kaikesta selviää. ♥
VastaaPoista