Mä palasin takas yksikköön. Kotona oli vaikeeta ja A:n kanssa saatiin sovittua asiat yksikössä. Mä toivon, että sovinnot kans pitää. Oon vieläkin vähän sekasin tästä kaikesta.
Eilen Salainen tuli käymään täällä yksikössä. Hän oli ollut viiltelemässä, mutta sain hänet tulemaan tänne. Hän lupasi, ettei tee mitään kauhean pahaa viikonloppuna. Toivottavasti pitää kans lupauksensa. Mua pelottaa...
Oon miettinyt tässä "parantumista" syömishäiriöstä aika paljon. Oon taas alkanut ahmimaan ja sen takia parantumishalu kasvaa. En tiedä uskallanko parantua. Eilenkin sorruin ja söin kolme karkkia ja heti tuli morkkis. Sitä se parantuminen olisi. Morkkista 24/7 kunnes siihen turtuu. Mitä mä oikeen teen?
Oon miettinyt myös paljon omalla naamalla bloggaamista. Uskallanko näyttää naamaani? Ehkä en vielä, mutta joskus...
Ps. Kiitos hurjasti kaikille 70 lukijalle! En olisi ikinä uskonut että noin montaa kiinnostaa mun elämä. Kiitos ♡
Mun mielestä on hyvä, että palasit yksikköön - se on varmasti sulle parempi paikka kun koti. Toivottavasti se kiusaamistilannekin selviää!
VastaaPoistaToivotaan...
PoistaElämä on liian lyhyt syömishäiriöstä kärsimiseen. Mieti nyt - kolme karkkia, eihän se ole mitään? Ei siinä edes ole montaa kaloria, eri asia olisi kolme karkkipussia... Ja morkkikseen ei turru, vaan morkkis katoaa parantuessa. Sitten voi elää elämää ilman huolia syömisistä ja liikkumisista, ja pysyä silti samassa painossa terveellisenä. Miten? Opettelee säännöllisen ateriarytmin, syö monipuolisesti ja terveellisesti ja tietysti sallii itsellensä herkkuja silloin tällöin. Normaalipaino ei ole tehty kiusaksemme, vaan on todettu, että siinä on ihmisen hyvä elää ja olla.
VastaaPoistaHuoh... Mitä mä teen?
PoistaParannut.
Poistakannattaisi ainakin kokeilla parantua sä et menetä mitään sillä. jos vaan jatkat syömishäiriötä menetät vuosia elämästäsi tähän p-skaan tautiin ja voit jopa menettää elämäsi. kokeile ns. parantua elämä on paljon parempaa silloin. tsemppiä
VastaaPoista♡
PoistaMä kannustaisin sua ottamaan askeleen kohti tuntematonta - parantumista. Se on vaikeaa, iso harppaus tuntemattomaan, mut mä lupaan, ettet tuu katumaan päätöstäsi. Tai no, monta kertaa varmasti olet heittämässä hanskat tiskiin, mut se on pientä siihen tyydytykseen verrattuna kun olet terve. Tosin terveenäkin se syömishäiriöpeikko varmasti kuiskuttelee välillä olkapäällä, sitä vain täytyy oppia vastustamaan.
VastaaPoistaSe mitä hain takaa on se, että parantuminen on mahdollista, mutta vaikeaa. Vaikkei mulla oo koskaan mitään syömishäiriötä ollutkaan, haluan auttaa ja tukea sua tästä. SE ON MAHDOLLISTA. ♥
Ota nyt se askel, tuut vuoden päästä olemaan hitosti paremmassa jamassa, ihan varmasti. Takapakkia tulee kaikille, se on varmaa, mutta sä selviät niistä, kun uskallat puhua siitä. Puhuminen on tärkeää, yksi tärkeimpiä juttuja tässä, mutta sulla on ainakin A yksikössä juttukaverina aina kun satutte samaan aikaan paikalle. Mikään asia ei ole sellainen, etteikö siitä voisi puhua. Siihen vielä muukin tuki, lääkitys ja oma motivaatio, niin olet jo paremmalla ja kivikkoisella tiellä kohti parantumista. Sä pystyt siihen, päätä se.
Linkkaan tähän vielä yhden postauksen yhdestä hienosta blogista, 51 syytä parantua syömishäiriöstä:
http://ttthroughthedark.blogspot.fi/2016/03/51-syyta-parantua-syomishairiosta.html
Matka parantumiseen tulee olemaan vaikeaa ja arvokasta aikaa. Vielä kerran, sä pystyt siihen!! ♥ Olet ihana!
+ oli huippua kun palasit yksikköön. :-) Tuleva kesä tulee olemaan ihana, anna sille mahdollisuus!
Kiitos rakas ♡
PoistaTosi upeasti kirjoitettu viesti Marialta! En ole itsekään koskaan sairastanut varsinaisesti vakavaa syömishäiriötä, mutta olen nähnyt vierestä monen ihmisen parantuvan siitä. Vasta parantuneena usein tajuaa, miten paljon se syömishäiriö on todella vienyt. Ota vaan kaikki apu ja tuki vastaan, toivottavasti löydät vielä itsekin motivaatiota siihen ♥
PoistaKomppaan Maria S <3 tsemppiä S! <3
VastaaPoista