Mä oon ollut viime päivät vähän muissa ajatuksissa. Mä oon opetellut koodaamaan! Oon ihan koukussa. Voiskohan psykologit nyt luokitella tän pakkomielteeks ja antaa mulle aspergerdiagnoosin? Mä en aattele muuta kun koodaamista. Oon tehnyt "harjoitusnettisivun", mutta en julkaise sitä koska se maksaa. Ja se on muutenkin vähän nolo kai... No se koodaamisesta.
Tosiaan ajatukset on ollut niin paljon muualla, etten ole ajatellut pahemmin ahmimista. Olen jopa ollut kaksi päivää ahmimatta! Kävin myös perjantaina juoksemassa kaverin kanssa. Kyllä tämä tästä. Jos sais nämä syömiset nyt kuntoon.
Maanantaina mulla alkaa ns.palkintoruokailu tai niin mä sitä kutsun. Elikkäs ensimmäisen viikon tavoite on olla yksi päivä ahmimatta. Toisella viikolla kaksi. Kolmannella kolme jne... Aina kun tavoite täyttyy saan jonkun pienen palkinnon. Se voi olla vaikka lahjakortti tai leffalippu yms... Näin koitetaan saada mun ahmimisia kuriin. Mä niin toivon, että tää onnistuu ja paino vähän tippuis. Mun kalliit farkut ei mahdu mulle jalkaan enää. Oon käyttänyt viime ajat vain mekkoja ihmisten ilmoilla. Haluan laihtua ainakin sen verran, että mahdun taas farkkuihini. Katsotaan sen jälkeen sitä "parantumista". En halua lihota enää yhtään koskaan!
Huomenna menen käymään kotona koska äitienpäivä ja se on vähän niinkuin velvollisuus ja pakko. Mä en haluais juhlia ihmistä jota mä inhoon. Mä oon aina inhonnut isän- ja äitienpäivää. Päivät täynnä teeskentelyä. Ahdistaa kotiinmeno jo valmiiksi. Tarvii varmaan purkaa A:lle tätä ahdistusta. Se on yössä tänään.
Jatkan tästä nyt koodaamaan. Pakko vielä fiilistellä, että pidin "jalkapäivän" tänään eli sheivasin ja kosteutin ja rasvasin jalkani. Nyt ne on ihanan sileät. Suosittelen! Pitäkää tekin jalkapäiviä.
Voi, ikävää jos inhoat äitiäsi :( Sinulla on siihen varmasti syy. Kunpa kaikilla olisi hyvä äitisuhde. -Amy
VastaaPoista