Haluatko sinä syömishäiriön?

Mun viime teksteistä saattaa saada semmosen kuvan, että mä nautin laihdutuksesta ja kaikki olis ok. Noh... Totuus on vähän toisenlainen.

Mä elän vaan pienillä lounailla ja päivällisillä. Mä pakkoliikun joka päivä ja jos en, saan ahdistuskohtauksen. Mä oon kävellyt/juossut/pyöräillyt maratoonin verran viikossa. Mä oon loppu...

Mikä hulluinta, mä en lopeta vaan jatkan. Mä aion kärsiä päivällisen, ahdistua ja ahtaa tortillaa naamaan koska pakko. Sen jälkeen mä luultavasti meen lenkille.

Kyllä, mun paino on laskenut, mutta ei vielä tarpeeksi. Neljä kiloa vielä. Sitten on pakko lopettaa tai joudun osastolle. Mä piiskaan ja kidutan itteäni kunnes oon neljä kiloa kevyempi. Mä en uskalla tehdä muutakaan.

Kaikki te jotka haluatte itsellenne syömishäiriön, miettikää uudestaan. Haluatteko lenkillä ajatella vaan ruokien kaloreita ja nukkumista? Haluatteko panikoida joka ruokailulla? Haluatteko oikeasti inhota itseänne enemmän kuin mitään muuta?

Te jotka kärsitte jo syömishäiriöstä, mä kannustan teitä parantumaan. Tällä hetkellä en edes halua sataprosenttisesti parantua, mutta se ei tarkota ettet sä voisi. Tehkää se mihin mä en pysty. Koittakaa parantua!