Taas kotilomilla

Tänään menin kotilomille, koska kuntoutumisyksikkö on pääsiäisen sulussa. Olen ollut kotona vasta viisi tuntia ja jo on tullut viilleltyä. A tulee pettymään. Koitan kuitenkin muut asiat, mitkä viime lomalla meni pieleen, hoitaa mallikkaasti. Mä en vaan kestä olla täällä kotona. Haluun oman asunnon. Kukaan ei kuitenkaan suostu siihen ennen kuin täytän 18.

Edelliset päivät yksikössäkään ei ole mennyt hyvin. Viiltelin sielläkin. Ruokailut ahdistaa enemmän. Paino ei laske millään vaikka syön noin 1000 kaloria päivässä. Ei se kyllä nousekkaan. Haluan painon laskevan vähän. Jos paino laskee liikaa, olen heti taas osastolla. Siksi haluan painon laskevan vaan vähän nyt.

Eilen olin aivan maassa ja masentunut. Kuitenkin A veti minut ylös sängystä ja pyöräilimme lumituiskussa läheiseen metsään juoksemaan mäkiä. Se antoi muuta ajateltavaa. Fyysinen kipu peitti henkisen ja parempi keino kuin viiltely. Suosittelen koittamaan. Kiitos myös A:lle, joka jaksoi lähteä mun kanssa♡! A oli muutenkin eilen mun tukena kun "romahdin" ensimmäistä kertaa kuntoutumisyksikössä. Romahduksen syynä oli pelko kotilomista. Koitan jotenkin nyt kärsiä nämä kotilomat läpi ja maanantaina takaisin kuntoutumisyksikköön.