Mulla on tänään ollut masennuspäivä, paha sellainen. Onko mulla voimat loppu eilisestä kymmenen tunnin superahdistuksesta ja yhdestä kunnon paniikkikohtauksesta, koska aamusta asti oon ollut voimaton? Täysin uupunut. En ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Jos mulla ei olis ollut eilistä ruokaa jäljellä, en olis edes saanut syötyä.
Mutta mitä mä tunnen? En yhtään mitään. Ei iloa, ei surua. Ei mitään. Se tässä kamalaa onkin. En jaksa edes tuntea pettymystä siitä, että en ole esim. siivonnut, vaikka alunperin piti. En vaan jaksa muuta kuin maata sängyssä ja selata niitä samoja someja, mitä oon selannut jo liian monta kertaa. Välillä vaan tuijotan puhelimen näyttöä ajattelematta mitään.
Aivot käy tosi hitaalla. Oon kirjottanut tätä postausta jo ihan liian kauan. Puhumattakaan ajasta, jonka käytin tän postauksen alottamisen miettimiseen ja motivaation etsimiseen. Kaikki vaatii suurta ponnistelua. Mä jopa joudun pitämään taukoja lauseiden jälkeen, koska en vaan jaksa näppäillä kirjaimia.
Mä inhoon tätä. Mä niin inhoon tätä. Normaalisti mä tekisin jotain ei niin fiksua, mutta en mä nyt voi. En voi kusta mun paranemismotia tähän. En halua näin pian mokata.
Mutta mitä mä teen? En voi ikuisesti vaan maata sängyssä ajattelematta. Mutta miten tän saa pois? Kipu auttais, tiedän, mutta en voi. En vaan voi. En jaksa itkeäkkään.
Mä luulin, että tästä postauksesta tulee järkevä, mutta tää on niin sekava, että huhhuh. Anteeks, en saa nyt enempää tekstiä aikaseksi...
Moi! Kyllä se välillä tekee hyvää vaan maata pahemmin ajattelematta koska sillon ei myöskään pahat asiat oo mielessä.
VastaaPoistaOo armollinen itselles ja anna tän päivän mennä ollessas vaan. kyllä se menee ohi. Sulla voi olla ihan eri olo huomenna kun nukut yön, voimia voi taas olla tehdä jotain. Älä tunne syyllisyyttä ettet oo jaksanu esim siivota ku ei ne roskat katoo ja päiviä tulee uusia.
Voimia vaan ja yritä nukkuu yöllä. Kyllä se siitä!