torstai 10. elokuuta 2017

Koulu alko erittäin loistavasti...

Mulla piti alkaa tänään koulu. Niin wilmassa luki. Kurssin piti olla päivälukion kurssi mun vanhassa koulussa. (Itse olen siis aikuislukiossa.) Mä stressasin jo etukäteen oikeen urakalla, koska tiesin, että tuun näkemään ihmisiä, joita en haluais nähdä. Ja muutenkin, koulu on sosiaalinen tilanne ja mä en niistä tykkää.

Mä kävelin koululle, mikä ei ollut pitkä matka, mutta sain oikeen kunnon ahdistushien päälle. Mä oikeen valuin hikeä kun kävelin luokalle. Ja sit siellä ei ollut ketään. Ei vissiin ollut tuntia vaikka wilmassa niin luki. Plus olin portaita kävellessä nähnyt yhden mun riparilla olleen ihmisen ja se katto mua liian pitkään. Ahdisti vitusti ja olin hiestä läpimärkä.

Laitoin laitokselle viestiä, että mun tunti on peruttu ja että oon tulossa takasin. Lisäviestissä kerroin kuinka olin ahdistunut ja paniikki nousi. Noh, laitos luki viestin, mutta ei vastannut. Sen verran niitä kiinnosti. Koko pienen matkan takasin laitokselle koitin vaan olla itkemättä.

Laitoksella mun mielestä ylivoimaisesti vittumaisin ohjaja avas oven ja alko lässyttää jotain paskaa. Mä painelin suoraan huoneeseeni. Kun olin saanut huoneen oven perässäni kiinni, alkoi superahdistuspaniikkikohtaus ja vaan itkin hysteerisesti enkä saanut happea. Hiukan kun olin rauhottunut laitoin viestiä laitokselle ja pyysin Myrskyä tulemaan mun huoneeseen. No sillä kesti tunti tulla mun luo. Mua vitutti. Näin tärkee mun paniikkikohtaus on ohjaajien tärkeysjärjestyksessä.

"Sun pitää haluta enemmän", sanoi Myrsky ja mä vittuunnuin vielä enemmän. Ihan niinkuin koulusta suoriutumisen haluaminen estäisi paniikkikohtaukset. Ja mä halusin tota erittäin paljon. Ei mua voi käskee haluamaan enemmän. Kyllä Myrsky sanoi jotain ihan järkevääkin ton vittumaisen lauseen jälkeen. Se muistutti, että kuinka mun täytyy suorittaa koulua omassa tahdissani. Mä vaan vollotin kuinka kaikki on paskaa kun oon jo kaksi vuotta jäljessä mun opiskelujen kanssa ja nytkään koulusta ei tuu mitään. En oo pitkään aikaan itkenyt noin paljoa saman päivän aikana.

Koko paska päivä purkautui vielä ahmimis/oksennus-kohtaukseen. Ihanaa. Oon ihan omillani ja tyhjän päällä. Terapia on vasta ens viikon perjantaina ja Myrsky tulee vasta lauantaina, mutta sen varaan ei voi laskea mitään. Eikä mulle jää oikeen ketään kenen kanssa juttelu auttais.

Oon ollut hereillä aamu neljästä asti ja tuskimpa nukun ens yönäkään, koska kaiken kukkuraksi mulla on flunssa ja se pitää mut hereillä.

Kaikki on taas niin ihan vitun loistavasti...

1 kommentti:

  1. Muakin ahdistaa koulun alku. Jotkut ohjaajat on kusipäitä. Eivät edes halua ymmärtää ahdistusta. Joudun taas yhden tälläisen kohtaamaan heti maanantaina. Ei huvittaisi.

    elamahiljaisuudessa.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.