Mulla ei mee yhtään hyvin. Eilen makasin koko päivän sängyssä. Hyvä kun jaksoin käydä vessassa välillä. Ruokaa meni alas liian vähän, koska masennus kadotti mun ruokahalun kokonaan. En yksinkertaisesti pystynyt syömään vaikka halusin.
Itkin Myrskyllekkin vaikka kuinka kauan. Itkin kuinka pelkään tiistain palaveria. Mä kirjotin sossulleni kirjeen missä selitin mun viiltelyn taustat ja olotilat muuton siirtämisen jälkeen. Myrsky sano, että se on vähän liian synkkä, mutta mä oon nyt synkkä. Ihan niin synkkä kuin siitä kirjeestä saa kuvan. Enkä haluais peitellä sitä sossulta. Sen päätös tän synkkyyden aiheutti.
Oikeesti mun masennus ja toimintakyvyttömyys ei oo ollut näin paha sitten viime osastojakson. Viimeks kärsin samallatavalla, kun mut heitettiin hoitokokouksesta osastolle. Mä oon niin osastokamaa nytkin, mutta mun on pakko jaksaa ainakin tiistain palaveriin. Sitä ennen en saa joutua osastolle.
Voi olla, että jos sossun päätös muuton siirtämisestä pysyy tälläisenä tai jopa vielä lykkääntyy, mä pyydän itse lähetettä osastolle koska a) mä en pystyis lupaamaan, että pysyn turvassa ja b) tarviin sillon ison luokan apua, että saan tän kamalan olon pois. Vaikka osasto on kamala, oon siinä kunnossa, että haen apua jopa sieltä. Tuon kun sossu tajuais. Mulla on niin kamala olo muuton siirtämisestä, että oon valmis etsimään apua jopa maailman hirveimmästä paikasta. Mutta ei se luultavasti tajua...
Kaksikymmentäneljä tuntia ja kolmekymmentäkahdeksan minuuttia palaveriin.
Ps. Wattpadissa on jotain synkistelytekstejä (@Sarahize)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.