Pari kolme viime päivää on mennyt vähän niin ja näin. Perjantaina jouduin kuuntelemaan kiinnipitoa mun oven takana ja ohjaaja joutui pelastamaan mut mun huoneesta rauhallisempaan paikkaan. Jonkinsortin paniikkikohtauksen sain niistä äänistäkin. Toi liikaa muistoja mieleen. Itkin vaan sohvalla ohjaajan vieressä. Illalla otin tarvittavankin pitkästä aikaa, koska ahdistus oli vielä voimakkaana.
Eilen lähdettiin (erittäin lyhyen varotusajan jälkeen) Tampereen Ikeaan, josta lähti mukaan vähän kaikkea mun tulevaa kämppää varten. Rahaa meni oikeen urakalla, mutta sitävarten ne mun säästöt oli. Iso miinus tolla matkalla oli erittäin vittumainen ohjaaja (inhoon sitä eniten tän laitoksen ohjaajista) ja mulla aivot valui korvista koko reissun ajan. Meinasin vetästä sitä myös turpaan, kun päästiin takasin laitokseen, koska se sano vähän vääriä asioita ja mun pinna oli kireällä. Loppuillan välttelin sitä ohjaajaa. Ehkä oli hyvä niin.
Mulla ei oo ollu oikeen rauhallista ja hyvää ahdistusvapaata hetkeä keskiviikon jälkeen. Pyysin extraterapian maanantaiksi ja onneksi sain sen. Myrskyn kanssa pitäisi kans vähän jutella ja hoitaa asioita, mutta sillä on yllättäen kiire. Nautin.
Koulua pitäisi olla taas huomenna aamulla. Innolla odotan, että kuinka kovaa ahdistusta se aiheuttaa. Toivottavasti en ahdistushikoile valtameren verran hikeä. Kuitenkin jos sekin tunti on jostain syystä peruttu niin eroan koko kurssilta, koska en jaksa taistella sen asian kanssa.
Voisko se terapiakäynti olla jo?
Mulla on sama tilanne aina kun tapahtuu jtn nii paniikki ja ahdistus iskee. .jopa sun tekstiä lukiessa alkoi ahdistaa. .
VastaaPoista