Ikävä kyllä... En mä tehnyt mitään. Mä olin ihan lamaantunut. En mä pystynyt edes liikkumaan. Mä olin lamaantunut kunnes nukahdin. Mä annan tälle päivälle vielä mahdollisuuden. Ehkä sitten ens yönä mä pystyn tappamaan itteni...
Ps. Kiitos kaikista ihanista kommenteista viime postaukseen ♡
Arvaa mitä, sä oot ihan saatanan arvokas. Eikä sillä oo enää 10 vuoden päästä väliä mitä tunnet. Jos vaan oot hengis. Tee ihan mitä vaan muuta ku tapat ittes. Oikeesti kuuntele vaikka jos se nyt sua auttaa jaksamaan. Mä tiiän et elämä on ihan saatanan raskasta, mutta jokaiselle se on tehty vain sen verran raskaaks et se just just selviää. Kaikilla on raskaampia aikoja ja sit niit niin ihania aikoja. Mieti nyt: joka ikinen ihminen kokee joskus et se näkyy vuonna. Mieti jos kaikki toteuttais niitten ajatukset. Siis eihän tääl ois enää yhtään ihmistä sen jälkeen. Voisko muuten saada postausta asioista joita tykkäät tehä? Ois tosi kiva tietää. Ja jostain syystä sä merkkaat mulle niin paljo et haluun et et kuole. En mä muuten tänne kommentois. Sä oot tärkeä. Mä välitän susta.
VastaaPoista