Ekaa kertaa pitkään aikaan. En oo täällä yksikössä pahemmin uskaltanut oksennella. Nyt kuitenkin olin varmasti hetken rauhassa joten yllätys yllätys ahmimisen jälkeen kävin oksentamassa. En muistanutkaan kuinka kamalaa se oli. En saanut paljoakaan ulos, mutta henkisesti helpottaa kun tietää edes yrittäneensä. A on vielä hetken töissä, mutta tuskimpa se ehtii kuuntelemaan mun oksennusstooreja. Muhun sattuu. Mä haluan kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.