Mä kirjoitin tän jo kerran, mutta onnistuin vahingossa poistamaan. Yritetään nyt uudelleen.
Mä oon aivan loppu. Mä mietin miten mä tappaisin itteni tänään. Mulla on monia vaihtoehtoja osastoon nähden. Mä voisin hirttää itteni. Mä en vaan jaksa tätä ahmimista ja lihoomista. Oon turvonnut ihan silmissä. Mä oon ahminut joka päivä, useasti. Muuten ahdistaa. Koko ajan ahdistaa. Mä en jaksa enää. Anteeksi...
A:n piti tulla tänään yöhön, mutta se on oksennustaudissa. Tarvisin juttuseuraa nyt. Vuorossa on mun inhokkihoitaja. En aatellut puhua sille. Eka siedettävä hoitaja tulee vasta aamulla. Jaksanko mä sinne asti? Tuskimpa...
Mä haluan pyytää anteeksi kaikilta rakkailta. Tää ei oo kenenkään vika. A ja muu hoitohenkilökunta, älkää surko, mä oon onnellisempi kuolleena.
Tää on ehkä mun viiminen postaus. Tää on toivottavasti mun viiminen postaus.
Äläs nyt. Ei se kuolema mitään ratkaise, sen jälkeen ei saa ikinä uutta mahdollisuutta ja sekös sitten ärsyttää. Kun elää, voi aina muuttaa elämänsä suuntaa ja pyrkiä tekemään sitä, mitä itse haluaa. Ei syömisillä tai lihomisella tai laihtumisella ole loppupeleissä mitään väliä, kaikki me ollaan ansaittu paikkamme täällä maailmassa. Onko sulla mitään haaveita, jotka ei liity painoon? Esimerkiksi matkustelua, ammatti, oma talo, lemmikki, joku uusi taito? Tavoittele sitä. Me eletään vaan kerran, ja silloin tulisi tehdä sitä mitä rakastaa.
VastaaPoistaei kuollutta enää mikään ärsytä.
PoistaMä toivon nyt ettet oo tosissaa. Tiiän ton tunteen liian hyvin itekki ja en haluis et joudut tunteen nii. Koska ihan oikeesti sulle on annettu lahja: elämä. Todennäköisesti sä et saa enää toista. Sä vittu et oo eläny viel tarpeeks. Ja oikeesti mieti mitä kaikkee sun on viel koettavana. Mieti jos tyyliin kaikki on ohi. Jos sä oikeesti tappasit ittes nii sua eikä mitään mitä sun pään sisäl on ei enää olis. Et kerkeis pelastaa enää kenenkään elämää olemassaolollas ja mieti jos sun ois tarkotus saada lapsia tulevaisuudes nii et antais niille mitään mahollisuutta kokea tätä välillä paskaa mut silti niin ihanaa elämää. Joku tyttö tai poika jätä ilman ystävää tai parisuhdetta ku sä et synnytä sen oikeaa rakkautta. Ja mieti sun perhettä. Mieti a:ta. Sä selvästi välität niistä. Mieti ku niil ei ookkaan sua enää välittämäs niistä, jos ne tartteeki just sua et niitten elämä rullaa eteenpäin, mitä jos ne tulee heti sun peräs mullan alle? Tiiän et tää elämä on paskaa, ja et pitää olla ihan helvetin vahva et jaksaa eteenpäi. Sä oot vittu jaksanu tähän asti nii mul sä jaksat eteenpäi. Joku päivä sä lähinnä näytät tälle mitä sä nyt oot tänne kirjottanu. Joku päivä sun pitää kuolla vaik et haluis. Sillon sillä on kaikki hyvin ja sä et ois viel valmis siihen. Oota siihen asti. Kuole vasta sitteku on oikeesti sen aika. Ei oman käden kautta. Sillonku kaikki loppuu nii sä oot päässy jo yli masennuksesta. Koska siihen on viel montakymmentä vuotta. Ja koska sä selviät.
VastaaPoistaEikähh.. toivon todella, että oot kunnossa, eikä tää postaus jäis viimeiseksi ♡
VastaaPoistaSä oot arvokas ja 100% kaunis ihminen, sua rakastetaan ja tullaan vielä rakastamaan just sellasena, kuin olet.
Vaikka eihän tää muuta miltä susta tuntuu nyt..? Se tunne menee ohi, mä lupaan. Ei ehkä ihan helpolla tai nopeesti, mutta varmasti. Hirveesti voimia, sä olet rakas ♡