Kaikki on taas huonosti

Paino nousee. Reidet osuu yhteen enemmän. Ahdistaa.

Pitää esittää niin helvetin vahvaa, mutta mä en jaksa. Tekee mieli viillellä.

Väsyttää, mutta uni ei tule.

Mä vaan valitan mun kavereille. Ei niitäkään oikeesti kiinnosta. Nyt mä valitan tänne blogiin.

Tekee mieli puhua jonkun kanssa, mutta en luota vuorossa olevaan hoitajaan henkilökohtaisista syistä. A tulee vasta lauantaina. En voi puhua sillekkään nyt. Jaksanko mä oottaa lauantaihin.

Mä vaan ahmin ja katon netflixiä. Tänäänkin meni levy suklaata hetkessä.

En varmaan ole enää alipainoinen. Huomenna punnitus. Kuka keksi kalorit?

Mä oon koittanut kovasti olla "normaali" teini viime aikoina. Mä jopa tein instan! Tulos on, että mä vertaan itteäni enemmän vaan muihin. Kaikki on niin paljon kauniimpia kuin mä. Kaikilla on enemmän tykkäyksiä ja seuraajia.

Mun aivot lyö tyhjää. Sormet ei osaa kirjottaa. Masentaa.

En jaksa enää arkipäivän askareita. En ole pessyt hampaita pitkään aikaan. Suihkustakin on liian pitkä aika.

Mä aattelen tappavani itteni. En tiedä miten. Pelottaa osasto. Pelottaa, että jos mä joudun sinne vielä kerrankin niin en pääse pois.

Multa on viety oikeesti kaikki. Kaikki mitä tarviin. Oon vaan niin loppu.

Mä toivon, että tää olis mun itsemurhakirje. Tuskimpa on, mutta jos...