Forever alone

Miten mulla nyt sitten on mennyt? Paremmin, kai. En oo viillellyt sen viimekertasen jälkeen. Siinä mielessä menee hyvin. Mutta syömiset ei mee hyvin. Oon syönyt liian vähiä kalorimääriä ja oon laihtunut kilon tai kaksi. Eli mulla on kai nyt sitten se laihdutusvaihe päällä. Tää tarkottaa vaan sitä, että kohta alan taas ahmimaan. Sitä en odota innolla.

Mä sain ens kuusta alkaen itsenäiset lounas-päivällis-ruokailut maanantaista torstaihin joka viikko. Valehtelin kyllä pikkaisen Myrskylle, että sain ne. "Toivon, että ne menis hyvin!" Mun laihdutusvaihe saa mut valehtelemaan aina. En tiedä mitä oikeesti teen niitten ruokailujen kanssa. Skippaanko, syönkö pari porkkanaa ja oksennan vai ahminko. Se riippuu silloin meneillä olevasta vaiheesta. Myrsky kuitenkin uhkas ottaa multa kaikki mun itsenäiset ruokailut pois, jos kusen ton nyt. En haluu sitä, joten luultavasti koitan salailla mun oireilua siltä. En vaan osaa olla oireilematta. Sattuu salailla ja valehdella Myrskylle. Se oikeesti yrittää mun kanssa päästä eteenpäin ja mä vaan sabotoin, koska mä pelkään mennä eteenpäin. Sovittiin myös Myrskyn kanssa mennä uuteen vegaanikahvilaan ens viikolla. Jos mulla on laihdutusvaihe silloinkin, niin en tuu nauttimaan asiasta. Vittu kun ruoka on näin hankalaa.

Terapeuttini jäi kesälomalle, eli nyt oon joku kolme viikkoa omillani. Sanoin Myrskylle kuitenkin, että tarviin jotain tukea sitten laitoksen puolelta ja Myrsky lupas järjestää aikaa. Toivottavasti sen lupaus pitää. Mun pää ei kestä ilman keskusteluapua kauaa.

Mutta sitten vähän positiivisempaa. Mä oon menossa huomenna Helsinkiin ja kaikki vähäänkään aikaansa seuraavat tietää, että siellä on Pridekulkue sun muut. Mennään parin kaverin kanssa sinne. En oo ikinä ollut tommosissa, koska vanhemmat on homovastasia ja muutenkin rasisteja, mutta ne ei saa päättää mun mielipiteitä. Tää on siis multa näkymätön keskarinosoitus mun vanhempia kohtaan. Tottakai oon myös tukemassa kaikkia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia tuttuja ja myös tuntemattomia. Jos näät mut siellä, niin tuu ihmeessä sanomaan jotain! En pure, mä lupaan!

Jotenkin outoa mennä tommoseen tapahtumaan, missä on paljon rakastavaisia ja mä oon yksin. Nää kaveritkin kenen kanssa meen ni on nykysin myös pari. Ja mä oon yksin. Missä on mun uljas prinssi tai prinsessa? Riippuu nyt kumpaan sukupuoleen satunkaan ihastumaan. Oon epätoivonen pikkuhiljaa. Oon jo 17 ja en oo koskaan pussannut ketään saati mitään muutakaan. Säälittävää.

Nonni eli positiivinenkin juttu kääntyi vollotukseksi mun toivottomuudesta. Hyvä minä...