maanantai 26. kesäkuuta 2017

Että sellasta

Mä tiesin, että kusee leirin jälkeen. Osastolle en joutunut, mutta ei mulla hyvinkään oo mennyt.

Mun ahmimiset loppui hiljalleen viime terapian jälkeen, eli jotain hyvää sain terapiasta. Muistaakseni ahmin joku kaksi kertaa terapian jälkeen, mutta sitten se vähän jäi. Mutta miksi?

Mä alotin taas viiltelemään, eli nyt mun laihdutus-ahmiminen-viiltely-kierteestä on näköjään viiltelyvaihe meneillään. En jaksanut ahmimisista johtuvaa painon nousua, joten purin pahan oloni sitten toisella tapaa. Erittäin fiksua, tiedän... Kävin siis ostamassa teriä, mutta oon antanut kaikki jo pois ohjaajille. Käteen jäi kasa pintanaarmuja ja pari teipattua jälkeä. Näin jälkeenpäin kaduttaa. Paljon.

Vaikka oonkin viillellyt tällä laitoksessa ennenkin, niin ohjaajat ei oo ikinä ollut samanlaisia kuin nyt. Multa on tänäänkin kysytty kuusi kertaa, että oonko saanut hommattua lisää teriä tai onko mulla vielä piilossa jotain. Kuusi kertaa!! Yks jopa vittuili asiasta. Ei niitä ennen oo kiinnostanut paskaakaan. Ihmettelen suuresti.

Tämä mun viiltelyvaihe on kääntymässä nyt pikkuhiljaa taas laihduttamisen puolelle. Viimeiset pari päivää kalorit on ollut vähäiset. Liikuntaa silti ei oo paljoa. Paino on pikkusen tullut taas alaspäin, mutta vaan vähän. Luultavasti tämäkin kääntyy kohta ahmimisien puolelle ja kierre jatkuu. Saa nähdä. Asiaan luultavasti vaikuttaa johonkin suuntaan se, että ensi kuussa saan luultavasti itsenäisiä lounas/päivällis-ruuanlaittoja. En tiedä vielä tarkemmin. Pitäis jutella asiasta Myrskyn kanssa, mutta se tulee vasta loppuviikosta. Pää käskee vetää pelkkiä kasviksia. Kattoo nyt miten käy.

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.