Hei! Olen 17-vuotias tyttö Lounais-Suomesta. Harrastan sirkusta, bloggaamista, käsitöitä sekä eri taiteenlajeja.
Tämä blogi kertoo kamppailustani mielenterveysongelmien kanssa. Diagnooseinani on tällä hetkellä vaikea asteinen masennus, epätyypillinen laihuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kiertänyt eri osastoilla ja hoitoyksiköissä jo vuodesta 2012 lähtien. Masennus on kulkenut mukanani lähestulkoon koko ikäni ja syömishäiriö tuli mukaan vuonna 2014.
Tällä hetkellä asun lastensuojelulaitoksessa omasta tahdostani ja se on auttanut paljon. Varsinaisena hoitomuotona mulla on psykoterapiaa.
Nyt olen päättänyt, että en halua olla enää sairauksieni vanki, vaan taistelen vastaan. Yritän parhaani mukaan olla parantumismyönteinen, vaikka se vaikeaa onkin. Mulla on pitkä ja kivinen tie edessä, mutta toivottavasti lopputulos on sen arvoinen.
En mä tiedä onko mulla muuta esiteltävää. Tein muuten Facebook-sivun blogilleni, johon tulee aina uusista blogipostauksista ilmoitus, jos joku tykkää seurata sitäkautta. Enää en siis laita blogipostausilmoituksia erikseen instagramiin. Sitäkin saa silti seurata. Molempiin löytyy tiedot Somet-sivulta.
Mistä juuri sinä olet löytänyt blogini? Olisi kiva tietää :)
Ihana, positiivisempi esittely! Ja törmäsin blogiisi aikoja sitten, kun emme vielä tunteneet irl. :D Nyt tahdon vain lähettää suuren halauksen. Oon niin hurjan ylpeä susta, että otat tän harppauksen tuntemattomaan. Koskaan ei voi tietää mitä tulee vastaan, mutta sut tuntien... selviät tästäkin. ♥
VastaaPoistaMä uskon siihen että sä pystyt tähön kaikkeen. Kuten sanoit se on pitkä ja kivinen tie mutta sä pystyt siihen kyllä.
VastaaPoistaJa päädyin blogiisi kun kerroit että sinulla on tämä.
En muista enään mistä löysin blogisi kun olen jo pitkään seurannut sua, oot ihana tsemppiä jatkoon !����
VastaaPoistamua kiinnostaisi tietää, että miten sulla ilmenee tuo sosiaalisten tilanteiden pelko sun elämässä? ja että onko sulla kuinka voimakkaita oireita sosiaalisissa tilanteissa? mulla on itselläni diagnosoitu se aikoinaan, mutta helpottanut huomattavasti enkä enää ole ammattiavun piirissä. syömishäiriöni yhdistettynä sosiaalisten tilanteiden pelkooni on tehnyt mahdottomaksi mm. kahvilla käymisen ja julkisilla paikoilla syömisen. D: sitten kun olen joskus itsekin valmis parantumaan syömishäiriöstäni niin haluaisin kyllä myös uskaltaa käydä vaikka ravintolassa joskus syömässä, mutta tällä hetkellä ajatuskin saa sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa ja alkaa huimata :-( mutta ehkä vielä joku kaunis päivä! tsemppiä muuten huimasti parantumiseen! se on varmasti todella pitkä prosessi.
VastaaPoista