Mä oon syönyt viime aikoina tosi paljon herkkuja. Mä en tiiä, kuinka paljon "normaalit" ihmiset syö. Mä tiiän silti, että syön kolminkertaisesti sen ainakin. Ahdistus lihotuista kiloista on megasuuri. Mä oon ollut tosi yksin mun syömisten kanssa ja Myrskykin vaan vähätteli asiaa.
Oon ikävä kyllä sitten viillellyt ja raapinut käteni kamalaan kuntoon, koska musta tuntui, ettei mulla oo muutakaan keinoa selviytyä. Terapiassa juteltiin siitä tunteesta tänään. Mä oon antanut mun teräni jo pois ohjaajille, ja toivon, ettei viiltely jatku. Pitäis vaan vielä päästä puhumaan jonkun kanssa lisää, että keksittäis mun yliherkuttelulle joku ratkasu. Terapiassa kun käsiteltiin niin paljon muitakin asioita, ettei ehditty keksiä sille mitään. Toivottavasti tänään tulee töihin joku mukava ja ymmärtävä ohjaaja, jonka kanssa mä saisin keksittyä paremman ratkaisun kuin jokapäiväinen herkkujen mättöäminen.
En mä saa nyt mitään muuta järkevää kirjoitettua. Mulla on pitkä lista, että mitä kaikkea mun pitäis kirjottaa, mutta nyt en jaksa. Kyllä mä ne joskus kirjotan.
Yritä vähentää herkkuja vähitellen? Mulla meni vielä alkuvuodesta mm. 800 g suklaata kerralla, ja kun yritti lopettaa, niin se vaan paheni. Nykyään syön joka päivä jotain hyvää, mutta esim pari suklaapatukkaa riittää. Mul on myös sellainen systeemi, että jos syön päivällä ruokia kohtuullisesti niin saan illalla jonkun pienen herkun.
VastaaPoistaT: Bulimikko
Mulla on sellainen käsitys, että "normaalit" ihmiset saattavat syödä herkkuja lähes päivittäin. Jälkiruoka aterian jälkeen, pullakahvit, jätskipallo kioskilta, juhlat/bileet.. Toisaalta "normaalit" ihmiset eivät ajattele herkkuja pakonomaisesti. Esimerkiksi saattaa kulua useita päiviä ilman herkkuja eikä ihminen edes huomaa sitä. Nöin oli joskus. Ei ole enää.
VastaaPoista