Tänään mä muutin sinne toiseen laitokseen. Mua jännitti ihan hirveesti ja jännittää vähän vieläkin. Meillä oli ensin pieni alkupalaveri jonka jälkeen mä aloin laittaa tavaroita paikoilleen. Tästä mun yksiöstä tuli ihan kivan kodikas.
Mä jouduin hyvästelemään Hopeasydämen. Mä itkin sen takin reunan ihan märäksi. Mä kiitin sitä kaikesta. Ihmisten menettäminen sattuu niin helvetisti. Mä käyn ehkä joskus kahvilla siellä entisessä laitoksessa, mutta ei se riitä paikkaamaan mun rikkoutunutta sydäntä. Mulla on ikävä.
Mitä muuta tänään, oon; syönyt liikaa, käynyt kotona hakee tavaroita, koittanut tutustua uuteen omaohjaajaan, vienyt panttipullot, ostanut zeroa, halunnut oksentaa ja viiltää, esittänyt niin helvetin vahvaa...
Mitä tästäkin oikeen tulee? Mä luulin et elämä lähtis tästä käyntiin, mutta ei muata tunnu siltä. Mä en haluu elämää. Se ahdistaa. Haluun vaan pois täältä.
Voimia ihana! Kyllä se siitä<3 Mä ainakin haluun uskoo niin!
VastaaPoistaHei, me uskotaan suhun. Sä oot oikeesti vahva, sä oot kestäny kaiken tän paskan. Ja sä hengität, se on upeaa. Pysythän elossa? Sulla on välillä hyviä hetkiä, muista ne. Ja niistä riuduttavista hetkistä sä selviät, selviäthän? Oot upea ihminen. Muista - me uskotaan suhun. ♥
VastaaPoista