Alkaa vähän jännittää

Mulla oli tänään tutustuminen uuteen laitokseen. Se vaikutti ihan kivalta paikalta ja mun huonekin oli viihtyisän näkönen. Sain vastauksia mun moniin kysymyksiin ja oikeen mikään niistä säännöistä ei ota päähän ainakaan vielä. Kaverit saa käydä, kunhan sopii ohjaajien kanssa etukäteen ja mä saan lähteä myös ulkoilemaan vapaasti kunhan siitäkin sovin ja palaan kotiintuloaikaan takasin. Ancatte, Pipsa, Keijulapsi (+muutkin); haluutteko kylään mulle vklp? Mulla on siellä myös oma kahvinkeitin. Ihanaa kun saa keittää kahvia koska huvittaa. Perjantain muuttopäivän käytän varmaan yksiöni sisustamiseen ja kotoakin pitäis hakea tavaroita mukaan.  Varsinainen viikonloppu on vielä suunnitelmia vailla.

Lenkkiohjelmaa oon noudattanut Pipsan kanssa. Me muokataan sitä kyllä ehkä hiukan. Se on vähän liian helppo näin aluksi. Haluan taas hyvään juoksukuntoon. Kymmenen viikon päästä pitäis jaksaa juosta 5km. Kai mä onnistun nyt kun on joku perseellepotkija vieressä. Kiitos Pipsa kun pyysit mua mukaan haasteeseen!

Vaikka mulle tulee mun nykystä laitosta ikävä, mä odotan myös tota muuttoa. Kaipaan sitä itsenäisyyttä. Alan varmaan myös pikkuhiljaa mahdollisuuksien mukaan tekemään enemmän vegaanisia valintoja. (Tässä kohtaa mun ravitsemusterapeutti on eri mieltä, mutta mua ei vittuakaan kiinnosta sen käskyt :) ) Osa uuden laitoksen ruokailuista on yhteisiä, mutta itsenäisyyttäkin saa ajallaan. Haluaisin kokata ittelleni vegaanista ruokaa. Mä aion pyytää jossain kohtaa ainakin joitain ruokailuja itsenäisiksi. Ehkei silti ihan heti. Ei ne varmaan alussa vielä luottaisikaan muhun.

Tältäkö tää oman elämän rakentaminen tuntuu? Koulukin alkaa helmikuussa, mikä on kans ihan odotettu juttu. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä alkais pyörii hyvin. Toivottavasti se tunne jatkuu.

Ps. Laihdutuskin sujuu ihan ok, vaikka on tää terveellisesti laihduttaminen hitaampaa. Nautin silti. Vielä kun olis se vaaka...