Mulla on hirveen turta olo. En saa iloa mistään. Aika kuluu hirveen hitaasti. Mulla on paljon asioita hoidettavana. En saa kuitenkaan tehtyä mitään hyödyllistä. Mä vaan makaan sängyssä ja kärsin hiljaa. Mulla on paha olla. Koitin keksiä jotakin joka vie huomion muualle. Jotain tekemistä. En keksinyt mitään, joten tulin kirjoittamaan. Tuntuu, että en osaa kuvailla tätä myrskyä mun pääni sisällä.
Mulla on ihan jäätävästi stressiä. Laitoksen vaihto on se suurin asia. Huomenna on tutustuminen uuteen laitokseen. Mulla on liikaa kysymyksiä sinne. Lisäksi on hommia mitä pitäis tehdä ennen muuttoa. Kuten viedä pullot palautukseen (zeropullot). Tai pestä pyykkiä. Tuntuu, ettei mistään tuu mitään. Mulla on voimat loppu. Asiat jää viimetinkaan. Stressi vaan kasvaa.
Mun pitäis varmaan puhua jollekkin. Mulla ei oo nyt psykiatrian puolelta juttelukertoja. Pitäis ruveta hoitamaan niitä käyntejä mulle. Hopeasydän olis töissä. Sille vois puhua, mutta mitä mä sanoisin. En mä osaa selittää tätä. Jotenkin oon hukassa ilman puhumista. Mä alan taas keräämään asioita ittelleni. Koskakohan niistä tulee taas liian raskasta kantaa?
Mun laihdutus on ruvennut menemään taas paremmin. En oo ylisyönyt huimaan neljään päivään. Oon koittanut myös liikkua vähän. Alotettiin Pipsan kanssa lenkkiohjelma. Pitäis noudattaa sitä. Mä en tiedä, että onko laihduttaminen se loistavin vaihtoehto tähän kohtaan, mutta en mä osaa muutakaan. Ja älkää huolehtiko, en pysty laihduttamaan mitenkään super rajusti, koska kaikki vähän niinkuin vahtii.
Pitäiskö mun pyyhkiä pois tuo viiminen kappale? En tiedä, että haluunko kenenkään lukevan sitä. Ihan sama. Mä en jaksa välittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.