Laitokseenko?

Jo toinen postaus tänään, mutta on pakko tulla selittää. Tää päivä ei menny ihan putkeen...

Aamulla hoitokokouksen jälkeen olin ihan rikki. Menin sitten käymään nupolla juttelemassa Transumiehelle. Mä olin siinä kohtaa niin loppu enkä välittänyt enää mistään, niin se kysykin, että oonko aineissa. No en ollut. Vaan ihan helvetin masentunut. Me puhuttiin paljon ja mä tajusin siinä kohtaa kuinka loppu mä oon mun kotioloihin. Mä oon joutunut asuu kotona ihan liian pitkään ja tosiaanhan mulla ei saa olla kotona oireilua, muuten kaatuu yksikkö. Transumies lupasi soittaa päiväosastolle ja puhua vähän mun asioista. Noh, päiväosastolla ei tehty mitään... Mä itkin vaan koko päivän siellä hoitajille, että kuinka loppu mä oon kotona olemiseen. Ainoo vastaus minkä sain oli "kyl sää viä jaksat". Entä jos en jaksa? Tosiaan yksikköön on vielä kaks kuukautta. En mää jaksais, mä tiesin sen ja koitin kertoa, mutta kukaan ei uskonut. Sitten kun piti lähteä kotiin, niin yksi hoitaja toivotti mulle tsemppiä ja tottakai siinä minä pieni ja hauras olento hajosin pieniksi palasiksi. Itkin vaan eteisen lattialla huutoitkua. Sinne soitettiin lääkäri ja mun äiti paikalle ja koitettiin miettiä mulle vaihtoehtoista paikkaa nyt edes täksi yöksi. Mä sain tunnin vänkäyksen jälkeen vihdoin jonkun soittamaan sosiaalipäivystykseen ja sinne on jätetty nyt soittopyyntö. Sitten kun sieltä soitetaan niin asiat selvii enemmän. Joka tapauksessa mä en nuku kotona tätä yötä. Meen joko laitokseen tai kummeille yhdeks yöksi. Mä haluaisin laitokseen. Siellä mä voisinkin kestää sen kaks kuukautta, mitä yksikköön pääsy vie. Kotona en vaan nyt jaksa enää sinnitellä.

Tulipas romaani... Kiva jos joku jakso lukea. Päivittelen varmaan huomenna tai ylihuomenna jatkosuunnitelmia.