98 lukijaa!

Mä oon koulun suhteen ihan loppu. Eilenkin lähdin kesken äikäntunnin, kun en pystynyt olee ryhmäkeskustelussa. Sanoin vaan opelle, että nyt ei pysty. Kukaan laitoksella ei kysynyt, että kui oon niin aikasin jo takaisin. Ei niitä kiinnosta. Ajattelin tänään lintsata matikantunnin. Mä teen ne tehtävät joka tapauksessa ilman opettajan apua. Ei mun tarvi istuu tunnilla. Toivottavasti laitoksella on iltavuorossa joku joka ymmärtäis.

Mulla on viime päivinä tullut tunnevihkoon ihan hirveesti tekstiä, mutta en oo uskaltanut antaa kenenkään lukea. Oon miettinyt, jos antaisin mun laitoksen omaohjaajan lukea sitä. Se vois ymmärtää mua. Se on sen olonen. Se ei vaan oo ollut töissä silleen, että oltais ehditty kunnolla jutella.

Musta tuntuu, että mä oon ihan helvetin yksin. Ihan yksin mun ajatusten kanssa. Mua pelottaa nykyään mennä nukkumaan, kun jään yksin mun ajatusten kanssa siksi pieneksi hetkeksi, joka mulla kestää ennen kun nukahdan. Haluisin jonkun ihmepillerin, joka nukuttais sekunneissa. En oo tästäkään puhunut kenenkään kanssa. En luota keneenkään tarpeeksi. Tai no, ehkä omaohjaajaan luotan. Se ei vaan oo psykiatrian alan hoitaja. En mä varmaan voi velvottaa sitä kantamaan mun murheita. Mä en tiedä mitä teen.

Radiossa soi Todella kaunis ja mulle tulee mieleen se aamu kun A tuli kitaran kanssa herättämään mut ja laulo tota <3. Tarkottikohan se niitä sanoja oikeesti? Mä oon miettinyt sitäkin pitkään. Mulla on niin ikävä yksikköä. Muutamia hoitajia oon nähnyt sieltä, mutta en oo kunnolla päässyt juttelemaan. A:lla on varmaan hirveesti kysyttävää multa. Mä haluisin antaa sille vastauksia.

Mulla on nyt tällä hetkellä 98 lukijaa. Mitä ihmettä?!? Mistä te kaikki ootte löytänyt tänne? En sano tätä kovin usein, mutta kiitos teille kaikille! Kiitos kun ootte jaksanut seurata mun matkaa ja kiitos kaikista kommenteista. Vaikka mä en vastaakkaan niihin aina, mä luen ne huolella ja saan niistä syyn jatkaa tätä. Kiitos!