Viikonloppu meni sitten niin penkin alle kuin olla ja voi. Rikoin 25 päivää ahmimatta -putkeni syömällä kaks karkkipussia... Oli niin järkee ostaa ne. Laitoksen ohjaajakin oli vaan "osta vaan sitä karkkia". Ei se tiennyt, että kuinka paha olo mulle tulis. Heti kun olin vetänyt ne karkit, mua pyydettiin leipomaan. Hell no! En mennyt leipomaan ohjaajan kanssa vaan menin raapimaan käteni rikki. Siinäkin oli ihan helvetisti järkeä. Onneks ohjaaja ei suuttunut.
Nyt oon taas päiväosastolla. En mä saa tästä ees mitään hyötyä. Vois lopettaa tänkin. Maata vaan sängyssä 24/7. Koulussa käyn tyyliin vaan sillon kun on pakko.
Läksyt jää tekemättä ja koeviikko kauhistuttaa jo nyt. Piti tehdä läksyt viikonloppuna. En tehnyt. Piti nähdä kavereita. En nähnyt. Stressi on kamala ja mulla ei oo ketään kelle puhua. En nauti.
Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Voimat on loppu. En meinannut jaksaa kävellä edes tänne päiväosastolle. Mä oon niin toivoton...
Voimia sulle! Etkä sä oo toivoton vaa väsyny ja masentunu. Se on ihan eri asia.
VastaaPoistaJa oo hei ylpee ittestäs, et pystyit olee noinki kauan ahmimatta. Mulla kun se ei oo onnistunu... :/
Lämmin halaus sulle!
Kuulostaa rankalta :/ tsemppiä!
VastaaPoistaJaksuja S! Mulle voit ihan koska vaan lähettää viestiä, jos haluat avautua tai jutella mun kanssa. <3 Sori, etten oo lähettäny sulle mitää viestiä pitkää aikaa.
VastaaPoista