Mä oon ollut koulun suhteen jo vähän aikaa loppu. Mä oon jo parilta päivältä kirjottanut tunnevihkoon, kuinka en jaksa koulua ja niitä sosiaalisia tilanteita. Eilen mä sitten romahdin laitoksessa. Sain hirveen ahdistuskohtauksen pari tuntia ennen koulua ja vaan itkin hiljaa huoneessani. Pyysin tarvittavaa ja kysyin, että oliko mun pakko mennä kouluun. Siinä kohtaa oleva ohjaaja oli pakottamassa mua kouluun. Pyysin sitten mun omaohjaajaa tulemaan juttelemaan (se oli siinä kohtaa vielä muualla) ja vähän ajan päästä hän tuli mun huoneeseen. Mä vaan itkin ja itkin ja vuodatin, kuinka loppu oon. Se ymmärsi, thank god... Se ei pakottanut mua kouluun. Juteltiin pitkään ja muutenkin sain vuodatettua mun sydäntä painaneet asiat. En ollut uskaltanut puhua niistä päiväosastolla tai nupolla. En luota niihin ihmistä siellä tarpeeksi, koska ne on satuttanut mua tietämättään vähän. Omaohjaajaan luotan jostain tuntemattomasta syystä. Se jotenkin ymmärtää.
Me puhuttiin vielä illalla lisää ja tultiin siigen lopputulokseen, ettei mun tarvi loppuviikona mennä kouluun. Tänään laitokselta soitellaan koululle, kotiin, päiväosastolle ja sossulle ja mietitään mun koulunkäyntiä. Kyllä mä tehtävät teen, mutta en jaksa raahautua kouluun. Tai no, niitten tehtävienkin tekeminen on aika rankkaa.
Mä kysyin jos mun omaohjaaja lukis mun tunnevihkoa. En velvottanut sitä mitenkään, koska se ei ole psykiatrian alan asiantuntija. Se kuitenkin ihan lupautui lukemaan sitä yövuorossaan. Oon jotenkin helpottunut, että vihdoinkin saan mun ajatuksia purettua. Minkä nimen mä antaisin mun omaohjaajalle täällä blogissa? Saa laittaa ehdotuksia kommentteihin
Moi! Alottelin nyt lukee tätä sun blogia. Itellä vähän samanlaisia fiiliksiä, onneksi ei koulussa tarvitse käydä kun oon työssäoppimassa ja siellä tosi joustava ja rento ilmapiiri niin toisinaan se on jopa ihan kivaa!
VastaaPoistaTuo siun tunnevihko kuulostaa tosi kivalta ajatukselta! Voisin itsekin koittaa ja näyttää sitä vaikkapa mun omahoitajalle kun meen polille taas kohta. (Tykkään siitä hoitajasta enemmän kun psykasta)
Voisit kutsua omaohjaajaasi täällä blogissa vaikkapa jollakin lyhyellä ja simppelillä sanalla, joka vaikkapa tulee ensimmäisenä mieleen kun häntä mietit.
Voimia sinulle!
~Era
http://erakuolee.blogspot.fi/
Ootsä miettiny suorittavas koulun loppuun netissä? Käsittääkseni on olemassa vaihtoehtoja mm. peruskouluun ja lukioon, jotta opinnot vois suorittaa kotoa käsin. Painiskelen ite kans vakavan masennuksen kanssa, ja tästä syystä en pysty käymään koulua, ni päädyin opinto-ohjaajan kanssa nettilukioon.
VastaaPoista