Mä latasin kaikkia masennuskuvia koneelle, jotta saan ne tulostettua kollaasia varten. Hoitaja vähän niinkuin antoi luvan, mutta en tiedä tykkääkö se mun kuvista. Meinasin ladata myös kasan thinspoa, mutta en kehdannut. Se olisi jo varmaan ollut kiellettyä. Haluaisin tehdä thinspo-kollaasin motivoimaan huoneen seinälle. Eilenkin ahmin... Kolme pussia karkkia. Vitun läski! Mä en enää osaa syödä. Haluaisin selkeän ruokasuunnitelman. Sen avulla voisin vähän saada syömisiä kuntoon. Mä haluan parantua ja laihtua samaan aikaan. Mutkikasta...
Mä taidan pyytää korvaavaa hoitajaa soittamaan mun ravitsemusterapeutille jos saisin mun osastoaikasen suunnitelman käyttöön. En muista sitä ulkoa enää. Sillä mä laihduin hitaasti, mutta varmasti. Liikuntaa pitäisi lisätä. Muute oon kohta läskimpi kuin koskaan ennen. Viime punnituksessa olin alle kilon päässä mun suurimmasta painosta. Oikeen hävettää. Koska mä otan itteeni niskastaa kiinni?
Koulu menee päin persettä. En jaksa enää istua hissan tunneilla, koska ei ole läsnäolopakkoa. Teen sitten tehtävät yksin. Käyn sitten kokeessa. Ensi jaksossa olisi tarkoitus ottaa vielä yksi kurssi lisää. Kauhistuttaa jo valmiiksi. Se on silti vähemmän kuin ns. normi-ihmisillä. Oon loppu jo nyt. Masennus vaan nousee.
A on ollut vasta alle viikon lomalla ja mä oon ahminut jo kolme kertaa, lopettanut kurssilla käymisen, aikonut lopettaa nupokäynnit ja masentunut huomattavasti. Mä tarviin A:ta. En tykkää puhua mun korvaavan kanssa. Se on liian pirteä. Mietin jopa viiltelyä, mutta en uskaltanut viiltää. Pelkään potkuja täältä yksiköstä. Yökkö on tänään ihan kiva joten koitan varmaan puhua sille. Ahdistaa...
Mitäs vielä? Olisin lähtenyt pokemonjahtiin vähän kauemmas, mutta kuulemma autossa oli liikaa tavaraa. Mun päässä se kääntyi heti, ettei mua haluta mukaan. Miksei niitä tavaroita voi siirtää? Olisin vaan halunnut seuraa ja tekemistä. Mut jätetään täällä yksikössäkin yksin aika usein tai siltä se ainakin tuntuu. En myöskään kehtaa mennä mukaan, jos muut ovat jo tekemässä jotain. Olen siis yksin ja tylsistyn mikä johtaa siihen, että ajatukset kasaantuu ja alkaa ahdistamaan. Huoh... Miksen mä vaan vois olla iloinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.