Osastolla kuudetta kertaa

Kuudes kerta osastolla. Eka kerta vapaaehtosesti ja aikusten puolella. Onhan tää ihan erilainen verrattuna nuorten puoleen, mutta ihan tyytyväinen oon tähän osastoon. Lääkkeitä alettiin laskemaan heti tulopäivänä ja maanantaina juttelen varsinaisen osastolääkärin kanssa lisää lääkityksestä. Tavotteena on niitten laskeminen ja sit mahdollisesti kokeillaan jotain uutta lääkettä. Tulohaastattelussa lääkäri puhui kahdesta viikosta, mutta silti mennään ihan päivä kerrallaan. Lääkkeitten säätäminen on nyt tän jakson se pääasia.

Motivaatio on löytynyt taas, ja se on ihan hyvä. En oo vahingoittanut itseäni tai "pelleillyt" ruuan kanssa. Mieli on kyllä tehnyt, mutta en oo sitten lähtenyt siihen touhuun. Oon syönyt terveellisemmin kuin pitkään aikaan, koska viime aikoina oon laiskuuttani turvautunut vaan halpaan valmisruokaan. On ihan virkistävä saada hedelmiä ja kasviksia sen valmisateriamössön sijaan. Toki syön muutakin kuin hedelmiä ja kasviksia, älkää huolestuko. Mun ateriat on täällä aika lailla lautasmallin mukaiset ja se on ihan hyvä. Ei ole tehnyt mieli ahmiakaan mikä on iso ihme. Ravitsemusterapiatoiveestani en oo vielä ehtinyt puhua, mutta eiköhän sekin järjesty.

Tää osasto millä oon, on avo-osasto eli ulkoilemaan pääsee kunhan vähän kertoo, että minne lähtee jos poistuu sairaalan alueelta. Eilen olin kävelemässä tän kyläpahasen keskustassa etsimässä leffanvuokrauspaikkaa parin muun potilaan kanssa. Oli ihan virkistävä reissu, vaikka vitutti kun ei meinattu löytää mitään paikkaa, mistä sais leffoja ja vähän eksyttiinkin. Muut potilaat on ihan mukavia suurin osa, mutta on täällä niitäkin, jotka vaan harhailee käytävällä. Tää on tosi ylipaikoitettu tällä hetkellä, eli tyyliin kaikilla on huonekaveri. Mun huonekaveri on ihan mukava ja silleen, mutta en saa nukuttua toisen kanssa samassa tilassa, eli en oo nukkunut mitenkään mahtavasti. Nyt se on kuitenkin lomilla ens yön, eli saan toivottavasti pitkät yöunet.

Mitään varsinaista terapiaa en luultavasti täällä tuu saamaan enkä edes tiedä onko mulla omahoitajia tai mitään. Mutta kuten jo aikasemmin jo sanoin, ni lääkkeitten kuntoon saaminen on nyt tän jakson pääasia. Odotan kyllä jo sitä, että pääsen täältä pois ja takasin laitokseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Tällä menolla siihen ei oo kovin pitkää aikaa enää. Täytyy vaan jatkaa tätä taistelua ja tsempata kunnolla ni kai tää tästä.