Let it go

Mun on päästettävä irti tästä kaikesta paskasta lopullisesti. Vaikka se pelottaakin. Se pelottaa ihan helvetisti, mutta mä tuhoan mun koko elämäni, jos pidän kiinni. Mä oon hiljalleen tuhonnut mun kaverisuhteita, opiskelujani, tulevaisuutta ja ennen kaikkea itseäni.

Mä tajusin tän eilen, kun juttelin yhden kaverin kanssa. Pitämällä kiinni mä tuhosin myös tätä kaveria. Tajusin, että tuhoan kaikkia mun ympärillä. En vaan itseäni, mutta myös muita. Mä en ihan saa mun ajatuksiani kasaan. Mä yritän.

Mun on oltava muutakin kuin mun diagnoosit. Joo niihin on turvallista tukeutua, kun on vaikeeta, mutta mun pitää osata seistä myös ihan omilla jaloillani. Mun on oltava minä. Ei epävakaa, masentunut ja syömishäiriöinen. Mun on uskallettava olla myös iloinen, vaikka se tuntuukin vielä vieraalta.

Mun on tehtävä tää itseni takia. En kenenkään muun takia. Joo, joku saattoi tönäistä mut oikeeseen suuntaan, mutta mun on käveltävä ihan itse eteenpäin ja jatkaa prosessia.

Tää tulee olee vaikeeta ja pelottavaa. Ei mitään ruusuilla tanssimista. Mutta mun on päästettävä irti. Oon tuhonnut ihan liikaa lähimmäisiäni. Haluan olla terve, onnellinen, jaksava ja käyttää mun koko potentiaaliani. Mä haluan elämän. Ihan oman sellaisen. Rakentaa siitä mieluisen.

Mä vollotin aamulla, koska mulla oli niin huono omatunto mun läheisten tuhoamisesta. Ei ne ansaitse sitä. Eli anteeksi kaikki ihanat! En halunnut tehdä pahaa, mutta mä vasta eilen tajusin kokonaan omien tekojeni seuraukset. Mä päästän irti, että mä pystyisin olee teille sellainen kaveri, jonka ansaitsette. Myös itseni takia, mutta myös teidän takia.

Mä päästän irti. Mä parannun. Mä pystyn siihen kyllä. Näätte vielä joku päivä. Mä en kestä enää hetkeäkään kattella, kuinka tuhoan kaiken.

Ja haluan vielä sanoa sulle (tiedät kyllä kuka oot), että sä et oo menettämässä mua itsemurhalle, koska sä et ansaitse menettää enää yhtään ketään sille. Näin vaan snäppis ja oli pakko sanoa.

Ja kiitos #vollottajamiesääliökaverille, että työnsit mut oikeaan suuntaan. Mä en halua olla mun diagnoosit, vaan ihan minä. Mä teen kaikkeni, että pystyn olemaan itseni. Älä ota paineita musta, koska mun kuuluu itte ottaa ne paineet. Haluan olla sun siskosi nyt ja ikuisesti.

Ja kiitos kaikille muille kavereille, joita en erikseen mainitse. Kiitos, että ootte jaksanut kattella mua.

Ja vielä kiitos kaikille blogin lukijoille, jotka laitatte positiivista palautetta. Ne aina ilahduttaa mun päivää ja toivon kaikkea hyvää myös teille.

Tästä alkaa mun oikea elämä omana itsenäni. Hyvästi diagnoosit, suojamuurit ja feikkaus. Mä haluan olla todellinen minä.