En oo tarpeeks sairas saadakseni apua

Kävin aamulla päivystyksessä. Mä en ollut pitänyt mitään sisällä kahteen vuorokauteen ja en pystynyt syömään ilman apua. Laitos on ollut avun kannalta täysin hyödytön, joten lähdettiin päivystykseen etsimään apua. Mä lähdin sinne ihan omasta tahdostani, koska siinä kohtaa uskoin vielä ihmeisiin.

Päivystyksessä otettiin pikaverikoe ja psykiatrinen sairaanhoitaja haastatteli mua. Mulle tarjottiin kahta vaihtoehtoa. Joko meen takasin laitokseen ja alan syömään, vaikka en saa kunnon apua sieltä, tai meen osastolle vapaaehtosesti. Pakkohoidon kriteerit ei täyttynyt ja veriarvot oli liian terveet sairaalahoitoon. Valitsin laitoksen, koska en kestä osaston kidutusta.

Nyt oon sitten laitoksella syönyt ja kärsinyt yksin kaikki ahdistukset. Ekan ruokailun jälkeen vaan itkin ja kaikki valitti ja huomautteli, että kuinka kuulun osastolle. Oon siitä lähtien pitänyt turpani kiinni. Ei noilla edes olis aikaa jutella, vaikka haluaisinkin puhua. Niillä ei oo aikaa yhtään mihinkään. Tänäänkin piti leipoa sämpylöitä, mutta sitä vaan lykättiin myöhemmäksi ja myöhemmäksi kiireen takia, kunnes kyrpiinnyin liikaa ja sanoin, ettei todellakaan huvita leipoa yhtään mitään sellaisen ohjaajan kanssa joka kyllä lupailee, että tekee vaan yhden jutun, mutta tekeekin niitä juttuja miljoonan.

En ymmärrä ohjaajia. Söin iltapalan, mutta ohjaaja sanoi, että saan mennä yksin huoneeseen. Mehän vähänniinkuin sovittiin, että oon tunnin valvonnan alla. Niin paljon ne muistaa ja niitä kiinnostaa. Vois vaan oksentaa iltapalan, koska vituttaa liikaa.

Mua päivä päivältä kyrpiinnyttää enemmän tää laitoksen toiminta. Koko ajan vaan valitusta, lupauksien rikkomista, kiirettä ja epäoikeudenmukaisuutta. Tekis mieli lähteä täältä pois. En kylläkään tiedä minne menisin. Myrskykin on ollut viime aikoina välillä tosi ilkeä ja sitten se saattaa olla taas tosi ystävällinen. En tajua sitä. Ja se ei tajua mua. Meillä tökkii nyt ja pahasti. Tuntuu, että ainoa ihminen mun puolellani on mun terapeutti.

Mä tiedän jo nyt, että koska alotin syömisen, niin alkaa ahmimisetkin. Koko ajan tekee mieli ahmia. Sen takia en olisi halunnut aloittaa syömistä. Tiedän, että mun kontrolli lähtee käsistä. Se on vaan ajan kysymys, että koska.

Mä oon niin hukassa. Ja yksin. Mä haluan Myrskyn kanssa välit taas kuntoon. Se saattais auttaa yksinäisyyteen. Hukassa oon luultavasti silti. Mä en edes tiedä, että mitä haluun...