Mulla oli terapia eilen. Tultiin siihen tulokseen, että tarviin toisenkin käynnin tällä viikolla. Sovittiin myös, että juttelisin Myrskyn kanssa, että saisin apua syömisiin.
Myrskyn kanssa keskustelu meni aivan perseelleen. Oltiin vittumaisia toisillemme. Me sovittiin kyllä illalla meidän välit kuntoon.
Mä pyysin, että joku vahtis mua ruokien jälkeen tunnin. Totuus on; Laitosta ei kiinnosta vahtia mua ruokailujen jälkeen. Mun pitäis omatoimisesti ja kiltisti venata ruokien jälkeen tunti niitten toimistossa katsomassa kun ne kirjaa koneelle asioita. Kukaan ei ehdi juttelemaan, vaikka mua ahdistaa.
Mä sanoin jo eilen Myrskylle, ettei tää tuu toimimaan, mutta sitä ei kiinnostanut. Mä tiesin jo silloin totuuden. Kukaan ei ehdi viettää mun kanssa sitä tuntia. Ketään ei kiinnosta mun vahtiminen ja mua ei kiinnosta olla ahdistuneena niitten toimistossa saamatta minkäänlaista apua.
Terapeuttini pyysi mua toimimaan ruokailuitteni kanssa tunnetta vastaan eli pitämään ruuan sisällä. Mä en oo pystynyt siihen. Oon viimisen viiden päivän aikana pitänyt kolme ruokaa sisällä. Muut on päätynyt pönttöön. Laitos tietää, mutta niitä ei kiinnosta. En oo näköjään tarpeeks sairas niitten mielestä.
"Sun pitäis tulla vastaan...". Mä kuulen tota lausetta koko ajan. Mun pitäis alistua laitoksen tahtoon, vaikka tiedän, ettei niitten tarjoamat keinot auta mua ollenkaan. Mä en pysty tähän yksin, mutta näköjään oon yksin. Taas.
Terapia on huomenna. Se mun terapeutti on 100% mun puolella. Se on huolissaan musta. Laitos ei ole. Eli onko mulla sitten varaa laihduttaa ja pilata terveyttäni oksentelemalla? Enkö mä oo sairas? Enkö tarvii apua? En näköjään.
Jos laitos ei anna minkäänlaista tukea, niin haluun sitten pois täältä. Kotiin en kyllä mene. Asun sitten vaikka sillan alla. Ihan yhtä yksin mä silleenkin olisin.
Mä tiiän me tämmönen hassu hömpöttelijä mut sä oot nähny musta sen toisenkin puolen. Älä mee sillan alle. Sitten kun muutan sinne niin voidaan yhdessä tehä jotain sen tuunnin ajan ettei sun tarvii yksin kärvistellä huonon olon kans. En tietenkään aja samaa asiaa kun aikuinen mutta voidaan siirtää aun ajatuksia jollain muulla tekemisellä pois siit olosta ( DKT-ajattelua). Aikuiset on välillä tyhmiä. Eikä ne ymmärrä.
VastaaPoistaSä oot sairas ja tarviit kunnollista apua. Ei oo sun vika, jos noi laitoksella ei suostu auttaan. Älä pilaa terveyttäsi oksentelemalla. Yritä ihana, yritä vielä. Se on rankkaa, mut silti! Kun oksentaminen on tosi vaarallista sydämelle, enkä haluu(!!) et sun pikku sydän sanoo poks ja sit sua ei olis enää täällä. Halaus. Oot mielessä.
VastaaPoistaHei. Älä ota tätä pahalla mut ne työntekijät varmaan ajattelee et sä oot jo "niin vanha" et sun pitäis ite yrittää vähän hallita toimias. Mut tiiän ettei se oo helppoo ku en ees mä 33v "vanhus" pysty hallitsemaan ruokailua yksin ollessa enkä kyllä pysty pahemmin mihinkään muuhun jollei äiti ns pakota.
VastaaPoistaNe varmaan ei viitti sanoo sitä ääneen ettet sä vaan koe et sut hylätään ja tee jotain pahaa itelles. Yritä kuitenkin terapeutin kans saada ne ymmärtää ettet tässä asiassa selvii yksin.
Tsemppiä!
Löysin sun blogin facebookin kautta ja aloin lukemaan.. En osaa sanoo oikein mitään mut voimia tosi paljon! Älä anna periksi <3
VastaaPoista