Hei taas pitkästä aikaa! Mulla on mennyt edelleenkin yllättävän tasaisesti. Ihmettelen suuresti, että mistä tää johtuu. Samalla pelkään seuravaa alamäkeä. Millainen siitä tulee? Jossainkohtaa se joka tapauksessa tulee. Elämä kun on vuoristorata.
Kouluvuosi on mun osalta kokeenpalautusta lukuunottamatta taputeltu. Itse asiassa tiedän jo koenumeroni, mutta en kurssiarvosanaa. Koe meni yllättävän hyvin lukemiseen käytettyyn aikaan verrattuna. Tai sen ajan puutteeseen verrattuna. Heh... Odotan innolla kesäloman huolettomuutta. Samalla toivon, että meininki täällä laitoksessakin rauhottuisi hiukan. Täällä kun on ollut ihan hullua viime aikoina.
Mua vähän harmittaa, etten ole päässyt vaihtamaan kuulumisia ollenkaan Myrskyn kanssa. Sillä on ollut joko superkiire tai sitten se on vaan unohtanut luvanneensa keskustella. Myrsky ei tiedä tällä hetkellä oikeen mitään, että miten mulla menee. Olis meillä vähän raha-asioitakin hoidettavana, mutta ei missään välissä ehdi. Laitos on muutenkin vähän jättänyt mut yksin hoitamaan omat asiani. Ei siinä mitään, onhan se hyvä itsenäistymisen kannalta, mutta olisi se kiva jos joku tukisi esim pankkiasioissa tai edes kysyisi kuulumiset. Mut on vähänniinku potkittu pois jaloista ja hoidettavien asioitten alta. Kyllä mä yksinkin pärjään, kai, mutta tää on tosi yksinäistä.
Mä oon alkanut pitää liikuntapäiväkirjaa ja se on motivoinut mua vähentämään ahmimisia ja nousemaan ylös sängystä. Mä jopa ostin itselleni salikortin. Saa nähä mitä tästä tulee. Luultavasti pikkuhiljaa vedän överiksi. Mulla on sellainen kutina. Ainakin vielä syön ihan terveellisesti, en laske kaloreita, liikun kohtuudella ja niin edelleen, mutta koko ajan takaraivossa jyskyttää halu laihtua ja toive siitä, että vaaka näyttää aamulla aina pienempää lukua. Mun aivoissa on iso syömis-liikkumis-sotku. Sitä on vaikee selvittää. Mä en oo ihan varma ittekkään, että mihin pyrin ja mitä haluun. Se vaihtelee jopa monta kertaa tunnin sisällä. Yks asia on silti varma; osastolle en halua.
Nyt mä meen ja koitan keksiä otsikon tälle tekstille...
Kurjaa, että sun on täytynyt viime aikoina pärjätä yksin, kun laitoksella on ollut kiire.. Mutta se ei saisi vaikuttaa noin paljoa, ettei kuulumisiakaan ehditä kysyä.. Toivottavasti tää tasaisuus kestäis viel jonkin aikaa, tarpeeks pitkään, että se vois antaa sulle voimavaroja enemmän, kun joskus tulee alamäki. Ainakaan alamäki ei olisi silloin niin raju, että sun vointi romahtais. Mut niinku sanoit, että elämä on vuoristorataa; ylä- ja alamäkiä ja kaikkea siltä väliltä, niiden mäkien tulemista ei voi estää. Toivottavasti lähitulevaisuus kohtelis sua lempeästi! Ja ymmärrän tuon niin sanotun sairauden jyskytyksen, joka muistuttelee olemassa olostaan kokoajan ja yrittää ottaa ohjat käsiinsä.. mut nyt vaan toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tsemppiä! Olet arvokas<3
VastaaPoistaPari kysymystä :) :
VastaaPoistaMiten vegaanius on vaikuttanut sun ahmimisiin?
Miten sun mielestä toi psykoterapia missä käyt eroaa nupokeskusteluista? Entä ootko kokenu sen hyödyllisenä?
Kiitos, jos jaksat vastata :)
No aluksihan mun ahmimiset lisäänty vegaanisuuden alotuksen jälkeen, mutta nyt ne on vähenemään päin enkä ahmi enää niin suuria määriä, mikä on plussaa.
PoistaPsykoterapiassa mulla on mieluisempi henkilö kuin nupolla ja siellä käsitellään asioita tarkemmin ja eri menetelmien kautta. Nupolla se oli enemminkin kuulumisten vaihtoa eikä niinkään terapiaa. Olen kokenut psykoterapian erittäin hyödyllisenä. Tuhat kertaa parempana kuin nupo.
Muistutan myös, että mulla on ask.fm, missä varmemmin vastaan kysymyksiin. Käyttäjätunnus löytyy somet-sivulta 😊
Kuka on Myrsky?
VastaaPoista